Anteeksi, varmaan väärä viekku : (
Hei kaikki kaojen ystävät : ) Klikkaapa osoitettani, jotta pääset kaohoitola Summerpartyyn! Siellä on paljon kaoja, iloisuutta, hauskuutta, tekemistä... Hoitajiakin on, mutta lisää tarvitaan. Kaot odottavat juuri sinua! :---) Terveisin Viuhti ja kaot |
|
| Nimi: Ne |
07.05.2010 17:47 |
Juoksin hoitolaan ja nopeasti. Hoitolan ovella seisoi kaksi innokasta kaoa, jotka olivat jo odotelleet minua. Olin ollut poissa vähän aikaa ja heillä taisi jo olla ikävä.
-Heippa Nuriko ja Tuomas! Miten teillä menee? kysyin kaoilta, jotka hyppäsivät syliini silmät tuikkien.
-Meillä oli tosi kova ikävä, Ne, kun me ei keksitty mitään tekemistä ilman sinua! Olisit voinut viedä meidät jonnekin kivaan paikkaan... No, mutta onko sinulla jotain suunnitelmia? Nuriko katsoi minua toiveikkaasti. Olin täysin unohtanut, että minun olisi pitänyt keksiä jotakin. Nyt he varmaan pettyisivät jos sanoisin "joo enhän ole mitään ehtinyt " joten minun piti kesiä jotain äkkiä.
-Ne!! Sano, että sinulla on jotain kivaa keksittynä! Tuomas nurisi.
-Kyllä minulla jotain taitaa olla. Lähdetäänpäs kävelemään, vastasin vaisusti ja nopeasti.
-Kerro! Nuriko ja Tuomas huudahtivat yhteen ääneen.
-Tuota... Se... Se on tuota... Niin se on yllätys! änkytin vaivautuneena.
-Oletko nyt ihan kunnossa? Nuriko kysyi epäluuloisena.
-Olen, olen. Ei tässä mitään hätää ole, vakuutin kaoille. Lähdin kävelemään pitkin kapeaa hiekkatietä kaot perässäni. Katselin ympärilleni toivoen, että saisin jonkinlaisen idean. Kun olimme kävellyt tien päähän tuli isompi tie ja käännyin siitä ja näin pitkällä jotain hauskan näköistä. Päätin mennä katsomaan mitä siellä oli.
-Tuonneko me mennään? Nuriko kysyi tähyillen eteenpäin.
-Mitä siellä on? Tuomas kysyi etsien sitä mitä katsoimme.
-No itseasiassa en tiedä mitä siellä on joten ajattelin, että voisimme vilkaista ja jos se on joku kiva paikka voimme jäädä sinne, kun ei minulla oikein muita ideoita ollut, sanoin ja jatkoin kävelyä.
-Selvä, tästä tulee hauskaa! Tuomas huudahti.
Tähyilin eteeni ja tajusin, että se oli kaupungin puisto! Bingo! Juuri jotain kivaa tekemistä kaoille.
-Jee! Se on puisto, Nuriko huudahti ja lähti juoksemaan puistoa kohti.
-Niinpä onkin. Saanko minäkin mennä edeltä? Tuomas kysyi minulta toiveikkaana.
-No mene vain, hymyilin. Kävelin itse rauhallisesti, mutta katsoin kuitenkin kaojen perään. Kaota kiipeilivät telineessä ja leikkivät hippaa ja juoksivat ympäri puistoa. Siinä vasta jotain kivaa katsottavaa olikin. Vähän ajan päästä kaikki leikit olikin jo leikitty ja läähättävät kaot tulivat luokseni.
-Väsyttäää!!! Nuriko valitti.
-Nälkä! Tuomas puolestaan sanoi maha muristen.
-Mennään takaisin hoitolaan ja otetaan päiväunet ja syödään jotain, sanoin löntysteleville kaoille. Matka taittui hitaasti, mutta varmasti ja ehti kulua vähän aikaa ennen kuin pääsimme hoitolalle. Kannoin uupuneet kaot hoitolan pihan poikki ja vein heidä huoneeseensa. Asetin molemmat sänkyihin ja he nukahtivat melkein heti. Itse aloin selailla lehteä. Mietin, että mitä ruokaa oikein he haluaisivat syödä. Päädyin voileipiin. Aloin valmistaa erilaisia voileipiä ja tuoksu oli erittäin hyvä. Venyttelevät kaot nuuhkivat ilmaa, kun tulin takaisin heidän luokseen.
-Voileipiä! kaot huudahtivat ja juoksivat luokseni.
-Tässä teille molemmille. Syökäähän nyt niin jaksatte, sanoin heille ja asetin leivät pöytään. Molemmat nousivat tuoleille ja alkoivat ahtaa leipää suuhunsa ja hetken kuluttua kaot hieroivat mahojaan tyytyväisinä ja kylläisinä. Sitte olikin jo aikani lähteä ja hyvästelin kaot ja lähdin kävelemään pois päin. |
|
| Niin, Mantsu! Ei oikeesti toi voi olla Matilda. Mut jos se on, niin jos se erottaa sut niin saa kyllä tosiaan luvan erottaa mutkin. |
|
| Matilda? Mä en voi uskoo, että sä ton kirjotit! Miks ihmeessä erottasit? Mä en usko, että oon tehnyt NIIN pahasti, että pitäis erottaa. |
|
| Et VOI oikeesti olla Matilda! Oikee Matilda ei ikinä, IKINÄ sanois noin! Sori nyt Caps Lockin käyttö. Mantsu on tosi hyvä hoitaja, eikä sitä yksinkertaisesti saa erottaa. Mut jos oot oikee Matilda, niin sitten saat kyllä luvan erottaa mutkin! :/ Toivon totisesti, että tämä on jonkun huomionkipeän ääliön viesti eikä sun! |
|
| Nimi: Matilda |
16.04.2010 15:44 |
saan sivuni viikon päästä takaisin huollosta ja sitten ekaks erotan sut
|
|
| Nimi: Mantsu |
12.04.2010 18:41 |
... Anteeks. Mulla ei ollut tekemistä, niin kirjotin. Nytkö sitten kiellät multa kirjottamisen? 
En sitä paitsi ois enää halunnut ylläpitäjäksi..  |
|
| Nimi: Matilda |
11.04.2010 15:32 |
| Mantsu etkö sä tajua että en nyt käy hoitolassa vähään aikaan ja tänne ei saa kirjoittaa. Oletko sä vähän hullu en ainakaan ota sua ypeeks ja sitä paitsi kaikille muillekin jotka on nyt kirjoittanut saa miinus pisteitä. |
|
| Nimi: Mantsu |
06.04.2010 13:48 |
Kävelimme yhdessä puistoon. Nyt oli ihanan lämmintä, joten kelläkään ei ollut takkia. Pipsa meni mukaan kaojen leikkeihin.
-Pipsa, mennään laskee liukumäkee, Noora sanoi ja hän juoksi liukumäkeen. Pipsa loikki innoissaan portaat ylös liukumäkeen, muttei uskaltanut laskea.
-Mene Pipsa! Yanda huusi portaiden päässä.
Noora oli jo laskenut.
-Pipsa, tänne! huusin, ja Pipsa laski mäen alas ja tuli luokseni.
-Hyvä tyttö, sanoin ja annoin sille herkun taskustani.
Sitten Pipsa alkoi laskemaan useasti mäestä- nyt Nooran ja Yandan kanssa. Heillä oli aika hauskaa, mutta pian tuli muita kaoja leikkimään puistoon, joten otin Pipsan kiinni.
-Lähdetään, Yanda sanoi ja kävelimme pois. Yksi tyttö huusi:
-Katso, tuolla on koira!
Ja sitten lauma kaoja ryntäsi Pipsan luo.
-Ei saa silittää, Noora sanoi mustasukkaisena muille.
-Miksi? Hei, saako koiraa silittää? yksi kao kysyi minulta.
-Öhh.. sanoin, ja Noora pisti silmääni.
-Valitettavasti ei, meillä on kiire.. sepitin ja kaot olivat masiksessa. Olisin tietysti sanonut kyllä, mutta en halunnut taas Nooraa pahalle tuulelle.
JATKUU...
|
|
| Nimi: Mantsu |
01.04.2010 19:39 |
-Ähh! Näitten teko on todella vaikeaa ja tylsää! Noora sanoi ja heilutteli höyheniä liimaisissa käsissään.
-Anna kun minä autan, sanoin ja otin höyhenet irti ja kävin pesemässä Nooran kädet.
-Yanda, meneekö hyvin? huusin vessasta ja Yanda vastasi kyllä.
-Noniin, alkaahan noitten kukkien teko jo mennä hyvin! Ota mallia Yandasta Noora, sanoin Yandalle ja Nooralle.
-No niin Yandalla, kun se osaa niin hyvin kaikkea! Noora mumisi ja koitti sähertää jonkinsortin kukkaa.
--
Kun oltiin saatu kukkia ja höyheniä virpomavitsoihin, alettiin virpoa.
-Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa mulle, palkka sulle! Yanda sanoi ja ojensi Nooralle oman suklaamunansa, jonka sai minulta.
-Ei se noin mene! Noora sanoi.
-Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle! Noora sanoi ja ojensi Yandalle vitsansa ja sai Yandalta suklaamunan.
-Saat omasi takasin, mutta virvo sitten kunnolla niin saat multa suklaamunan! Noora sanoi ja Yanda virpoi.
Ja sitten kaot söivät suklaamunansa.
-Hei täältä tuli pikkuauto! Yanda sanoi ja alkoi jo leikkiä lelullaan.
-Mikä ihme.. Korvakorut! Noora huusi kun avasi kaneilta saamansa suklaamunan.
-Mantsu! Laitatko mulle nämä? Noora kysyi ja tuli luokseni korujen kanssa.
-No voinhan minä, sanoin ja laitoin korvikset Nooran korviin.
Pipsakin tuli paikalle, mutta vinkui ulos.
-Okei, mennään ihan kohta, sanoin sille.
Minullekkin oli ihan varta vasten suklaamuna, nimittäin vanhemmilta. Ja kirje.
-Oi kun tää on nätti, sanoin Pipsalle joka tuli vierelleni istumaan.
-Ai mikä? Yanda ja Noora kysyivät ja tulivat katsomaan kuvaa, jossa olin minä ja vanhempani. Kuvan vieressä luki "Meillä on ikävä. Milloin tulet kotiin?" ja katsoin kirjettä. Siinä luki samaa. Vastasin samalla kirjeeseen, kun Noora ja Yanda avasivat viimeiset suklaamunansa.
-Mä sain pupujen suklaamunista tällaisen monivärikynän! Yanda hehkutti ja Noora katseli kateellisena kynää.
-Mäpä sain Mantsun antamasta suklaamunasta..vautsi! Palapelin jee! Noora sanoi ja alkoi koota palasia yhteen.
--
Sen jälkeen otettiin vitsat mukaan ja käytetiin Pipsa ulkona.
-Mennään virpomaan Kassu ja muut! ehdotin ja juoksimme heidän huoneelleen.
-Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle! Yanda sanoi iloisena kun oli virponut kaikki samalla kertaa.
-Kiitos, Kassu sanoi ja ojensi Yandalle pienen suklaamunan. Yanda hotkaisi sen heti.
-Tässä ei ollut lelua, Yanda kuiskasi minulle.
-Ei tarvitsekaan, iloisuus on kaikkein tärkeintä, kuiskasin takaisin ja Yanda odotti, että Noorakin virpoi.
Noora sai myöskin pienen suklaamunan.
-Kiitos! Noora sanoi ja menimme sitten takaisin talollemme.
-Niissä ei ollut lelua, Noora ilmoitti.
-Ei niin, koska kaikkein tärkeintä on että ollaan iloisia eikä se lelu, Yanda sanoi ja katsoi minua.
-Eikö niin? se kysyi.
-Kyllä, vastasin ja rupesimme lepäämään peteihimme.
------------------------------------------------------
So ri kun en tehnyt pitempää tarinaa siitä pääsiäisjutusta, mutta jotenkin ei vaan ollut innostusta (?) 
|
|
| Nimi: MATILDA |
30.03.2010 18:53 |
| KAIKKI KÄYVÄT LUKEMASSA VIESTIN VIERASKIRJASTA! |
|
| Nimi: Helmi |
30.03.2010 16:52 |
Minun, Sirlen ja Lilyn palmusunnuntai oli siis tosi hauska, joten muistelimme sitä vielä tänäänkin. Mutta me lähdimme käymään viidakkomajalla, ihan huvin vuoksi. Siellä me kiipeämme majaan, ja istahdamme.
- Lily, et kai pelkää enää käärmeitä? kysyin sieltä. Lily pudistelee päätään ja yrittää näyttää rohkealta. Sitten se katsoi alas, ja näki käärmeen.
- En pelkää, en pelkää, se sanoi koko ajan. Sirle hyppäsi alas, ihan käärmeen loppuosan päälle. Käärme alkoi sihistä vihaisesti, ja sitten Sirle kiipesi äkkiä ylös.
- Oletpa rohkea, sanoi Lily.
- Se ei ole myrkyllinen, sanoi Sirle ja hymyili. Ahaa, johan löytyi syy miksi Sirle uskalsi. Sitten me katsoimme ympärillemme, etteihän näy apinoita, ja sitten otimme eväät esille. Emme halunneet, että apinat nappaavat meidän eväämme.
- Syödään äkkiä, sanoi Lily.
- Joo, en tykkää apinoista, sanoi Sirle ja hotki ruokaansa. Pian se oli jo syönyt. Sitten me kävimme mökin lattialle makaamaan ihanaan auringon paistoon. Aurinko paistoi niin kovasti, että meidän oli siirryttävä alas varjoon. Me kuljeskelimme ruohikossa, ja poimimme kukkia.
- Kukat ovat ihania, sanoi Sirle.
- Niin, sanoi Lily.
Olimme viidakkomajalla aika kauan ja seikkailimme, kunnes illan tultua lähdimme kotiin. Kotona luimme kirjaston kirjaa, söimme perunamuussia ja lihapullia, kuuntelimme musiikkia ja menimme nukkumaan. Päätimme, että näemme unta tästä mukavasta päivästä.  |
|
| Nimi: Mantsu |
29.03.2010 20:18 |
Tänään menimme yhdessä kävelykadulle katsomaan ilotulitusta.
-Ooh! Todella kaunista! Noora sanoi lumoutuneena.
-Niin on.. kuiskasi Yanda ja koitti ottaa varovasti Nooraa kädestä kiinni. He olisivat aika söpöjä yhdessä..Tai no niin.
-Mantsu..minulla olisi asiaa..Yanda sanoi ja tuli luokseni.
-M-minä olen vähän ajatellut..tai no siis minusta vähän tuntuu..tuntuu s-siltä, että..Yanda mumisi.
-Ai olet ihastunut Nooraan? kysyin nopeasti.
-Öh! En, en..kun no..öö..tai no joo..Yanda myönsi ja halasin tätä.
-Ei se mitään, siinä ei ole mitään hävettävää, ole vaan rohkea ja kerro tunteistasi Nooralle, tiedän että Noora ymmärtää ja vastaa tunteisiisi- joko myönteisesti tai .. no kieltäytyen. Silloin meni amorin nuoli huti, sanoin ja rohkaisin Yandaa. Yanda katseli hermostuneesti minua ja Nooraa, ja sitten käveli Nooran luo ja pyysi tätä kävelemään hänen kanssaan ilotulitusten luo.
-No voinhan minä lähteä, Noora sanoi iloisesti ja Yanda otti Nooraa kädestä kiinni.
Kuulin askeleita ja näin sen salaperäisen hoitajan ja kaon.
Rohkaisin itseäni ja moikkasin heille.
Kao kääntyi katsomaan minua.
-Hei..tuota olen Mantsu, ja öö..hhmm..No kukas sinä olet? kysyin, mutta kao oli mykkänä.
Katsoin tyttöä, joka veti kaoaan lähemmäs.
-O-olen [tööttäystä]. Kuka sinä olet? tyttö kysyi. Huonoksi onneksi auto tööttäsi juuri silloin, kun tyttö sanoi nimensä.
-Olen Mantsu, mikä sinun kaosi nimi on? kysyin.
-Kao ei halua, että kerron sen nimen VIELÄ, tyttö sanoi ja painotti sanaa vielä.
Hymyilin ja lähdin sitten kaojeni perään, mutten löytänyt niitä.
Sitten kuulin pientä kuisketta. Lähdin sinne päin. Huomasin Yandan ja Nooran kuiskailevan toisilleen.
-Voi että..nyt ne sitten ihastuivatkin..huokaisin ja kävelin kaojen luo.
-Heippa vaan, kyyhkyläiset, sanoin melkein vitsaillen.
-Äh! Ei me mitään kyyhkyjä olla! Noora sanoi ja irrotti otteensa Yandasta ja katsoi Yandaa harmissaan.
-Me vain juteltiin..harrastuksista..Noora sanoi ja koitti peittää totuuden.
-Okei, ihan sama, kunhan nyt jaksatte sitten vielä kävellä jonkin matkaa..siis YHDESSÄ, sanoin kiusaten, mutta lopetin.
Kävelin kaojen edellä, ja kun vilkaisin taakseni näin kuinka Yanda katseli Nooraa silmät sydämminä.
"Pian ne vain välittävät toisistaan.." ajattelin.
"Mutteivat onneksi vielä mene naimisiin..xD" ajattelin ja huokaisin.
Kävelimme kauniille niitylle, jonka ohi ajoi juna ja siellä oli muutenkin todella kaunista.
-Oi kun tämä on kaunis paikka! Noora huudahti ja meni heti makuulle nurmikolle ja ihasteli tähtiä jotka loistivat kirkkaasti pimeässä taivaassa.
-Niin on, Yanda sanoi sanotuksi.
-Niin, halusin tulla tänne, koska kerran ajoimme mummoni kanssa tuolla junalla, tästä ohi..mutta emme voi enää..sanoin.
Noora kai ymmärsi, mitä tarkoitin ja tuli vierellni istumaan.
-Niin.. täällä on hyvin rauhallista, Noora sanoi ja tuntui kuin se olisi pistänyt sydämmeeni. Mummonikin sanoi aina niin minulle, kun kävelimme tästä ohi. Muttemme koskaan istuneet tässä. Silloin ei voinut.
-Noora..sanoin ja halasin kaoa.
-Ymmärrät minua..kuiskasin sille korvaan ja Noora nyökkäsi.
-Mutta..Yanda sanoi ja tuli luokseni.
-Mitä? Noora kysyi heti tarmokkaasti.
-Kuka oli mummosi? Yanda kysyi.
-Ai, hän oli Manninen. Kai sain nimeni melkein häneltä, vastasin Yandalle. Jäimme katsomaan tähtiä ja rupesimme makaamaan nurmikolle. (ohops, nythän on talvi!)
Noora otti nyt ihan minunkin nähden Yandaa kädestä kiinni ja myöskin minua kädestä kiinni ja hymyili.
-Mutta meitä et menetä, Noora sanoi ja hymyilin vastaukseksi.
"Niin en, en koskaan" ajattelin ja tippa valui silmääni.
-------------------------------
Tarinani siis päättyi siihen kun kaikki jäivät NURMELLE makaamaan! Unohtui että on talvi. Heh heh heh. Minkäs iässä kaot voivat mennä naimisiin..? Tulipahan mieleen kysyä. =)
|
|
| Nimi: Mantsu |
28.03.2010 21:38 |
[Jatkoa]
Ensiksi minun piti venytellä kaikkia ruumiin osia ja varsinkin hartioita ja jalkoja.
-Hyvä Noora! Juuri noin, loiki vielä vähän ylemmäs ja olet paras cheerleaderi! Kyylin jonkun valmentajan sanovan ja hymyilin Nooralle, joka vilkaisi minuun päin.
Hörppäsin vettä juomapullosta ja jatkoin venyttelyä nyt seisaaltani.
-Okei, Mantsu, nyt ruvetaan juoksemaan hallia ympäri. Juokse ainakin kaksi kiekkoa sitä ympäri ja sitten hyppää kaikkien näiden puomien yli, minulle sanottiin ja tuntui kuin olisin agilityssä- minä koirana. Siitä sainkin idean! Kouluttaa Pipsalle agilityä! Juoksin kierrokset nopeasti ja loikin esteiden yli.
-Hip Hop, Kaot Pop! kuului iloinen huuto.
Noora ja sen kaverit keksivät uuden kannustushuudon.
-Me voitetaan, me narrataan, me ollaan.. Kao Poppeja! kuului taas huuto ja yhdyin huutoon:
-Hip Hop, Kaot Pop! Me voitetaan, me narrataan, me ollaan..Kao Poppeja! Jee!
Hetken olin iloinen, kunnes tajusin että minun piti juosta hallin ympäri ja sen jälkeen punnertaa.
-A-anteeksi.. sanoin ja lähdin juoksuun.
--
Kun tunnit loppuivat, menin Nooraa vastaan.
-Olit aivan mahtava! kehuin sitä.
-No, en nyt ihan niin..Noora sanoi punastuen.
Kävelimme pukukoppiin ja vaihdoimme päällemme arkivaatteet ja menimme hakemaan Pipsan.
-Moikka! Yanda sanoi meille.
-M-mitääh? Mitä sinä teet täällä!? kysyin ihmeissäni.
-Tulin teitä vastaan. Te siis jumppasitte yksin? Yanda kysyi.
-Juu, päätin jäädä hoitolalle katselemaan Noora, ja minulle tuli oiva tilaisuus itsekin jumpata! sanoin ja koitin pitää Yandaa iloisena, vaikken jäänytkään tämän luo.
-Mitäs teit? Noora kysyi.
-Opeteltiin ottamaan kuvia ja miten suojautua piikeiltä jos menee pusikkoon piiloon vakoilemaan, Yanda sanoi innoissaan.
-Oli varmaan todella kivaa! sanoin ja rapsuttelin paikalle tullutta Pipsaa.
-Nyt lähdetään kotiin, sanoin ja lähdimme yhdessä kohti kotia.
-Voi vitsit kun se meidän kannustushuuto oli aivan makee! Noora sanoi ja alkoi laulamaan sitä Yandallekkin.
Sitten ne molemmat alkoivat laulaa sitä kuorossa, joten päätin itsekinn ryhtyä laulamaan.
-Mutta jospa muutettaisiin se me narrataan niin vaikka me iloitaan? ehdotti Yanda, ja muutimme laulua.
Kun tultiin kotiin, Pipsa säntäsi heti sängyn alle ja paljasti yllätykseni.
-Suklaamunia! Noora kiljui ja juoksi niiden luo.
-Suklaata! Yanda hihkui ja juoksi itsekin munien luo.
Katsoin niitä iloisesti.
-Pipsa taisi haistaa sen oman herkun, sanoin ja ojensin Pipsalle sen oman keksin.
Sitten ojensin suklaamunat kaoille.
-Minä en syö vielä! Noora sanoi.
-Niin, ei ole vielä pääsiäinen, Yanda sanoi ja työnti munansa syrjään. (xD haha oli pakko laittaa).
Nostin suklaamunat sitten pöydälle.
-No ei se haittaa, mutta jos tehtäisiin huomenna virpomavitsoja? kysyin, ja kaot innostuivat.
-Joo!
--
Menimme metsään, ja sieltä loikki kaksi kania luoksemme.
-No terve pupuset! sanoin ja Pipsa rupesi nuuhkimaan niitä ja alkoi makuulle niiden viereen.
-Katsokaa! Kaneilla pajun oksia..ja suklaamunat! Noora hihkaisi ja meni kaneja kohti. Kanit antoivat suklaamunat meille ja ojensivat pajun oksan Yandalle.
-Pipsa, nyt ei ole aikaa leikkiä, sanoin, mutta rupesin nauramaan kun se alkoi vinkua ja halusi palata kanien luo.
Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme ja menimme takaisin talollemme.
-Nyt saimme pajun oksia, ja suklaamunia. Meidänm pitää jotenkin kiittää kaneja, sanoin.
Meille kaikille tuli sama idea.
Etsimme ensiksi porkkanoita, joita löytyi juurin sopivasti kaksi. Sitten halkaisimme ne kolmeen osaan ja laitoimme ne lautaselle ja ripottelimme niiden päälle karkkijauhetta. Täällä kaomailmassa kaikki on melkein mahdollista.
-Nyt viedään se kaneille! sanoin ja menimme yhdessä viemään lautasta metsikköön. Jätimme sen samaan paikkaan missä näimme kanit- tunnistimme sen Pipsan jäljistä.
-Toivoo: Noora, Yanda ja Mantsu. Noora sanoi ja menimme sitten uudelleen talolle.
Toivottavasti kanit tykkäävät yllätyksestämme!
|
|
| Nimi: Helmi |
28.03.2010 19:56 |
- Sirle ja Lily, haluatteko lukea vielä sitä kirjaston kirjaa, vai joko voimme pian palauttaa sen? kysyin kaoiltani. Ne näyttävät miettiväisiltä, ja sitten hakevat kirjan esille. Vai niin, ne halusivat lukea. Avasin kirjan.
- Olipa kerran pieni tyttö, se oli kao. Se oli kaotyttö, ja se rakasti laulaa ja tanssia. Eräänä......, luin kirjaa, aina loppuun asti. Onneksi se ei ollut kovin pitkä kirja. Sitten Sirle ja Lily häipyivät jonnekin.
- Minne te menette? kysyin niiltä. Ne eivät vastanneet. Pian ne toivat pajunoksia joissa oli höyheniä, ja antoivat ne minulle.
- Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks vitsa sulle, palkka mulle, ne sanoivat ja ojensivat käsiini vasta sitten. Minä otin ne.
- Minullakin on teille yllätys, sanoin ja lähdin hetkeksi. Sitten palasin kahden suklaamunan ja palmunoksan kanssa, ja ojensin ne kaoilleni.
- Tilasin palmunoksat ulkomailla ihan teitä varten. Ne ovat kauniita, sanoin niille. Lily ja Sirle näyttävät iloisilta. Niinpä ne laittoivat palmunoksat viereensä ja repivät pääsiäismunien kuoret pois. Sitten ne söivät.
- Hyvää, sanoi Sirle ja nautiskeli suklaamunansa hitaasti. Se sai suklaamunasta sydämen, joka oli kynänpää. Lily ei raaskinut vielä avata sitä pientä pakettia, missä lahja on, vaan laittoi sen sievästi pöydälle.
- On hauska yllättyä myöhemmin, se sanoi. Sitten me istuimme sohvalle, ja luin hieman pieni kaotyttö- kirjan alkua Sirlelle ja Lilylle. Mutta eivät ne enää sitä jaksaneet kuunnella. Ne hakivat palmunoksat, ja supattivat jotain toisilleen. Sitten ne sanoivat:
- Virvon varvon palmunoksalla sulle, anna vielä toinen palkka mulle.
Se oli mielestäni hauska loru. Sitten minä puolitin vielä yhden suklaamunan, ja annoin molemmille puolet. Sisälllä olevan yllätyksen pidän itse, ettei niillä tule riitaa siitä.
- Sitokaa palmunoksat vaikkapa johonkin näkyvälle paikalle, sanoin niille. Ne sitoivat ne sänkyni viereen, ja sitten minä nauroin. Sen jälkeen me menimme syömään kaksikerroksiset voileivät, jonka jälkeen lepäsimme sängyllä.
- Oli kivaa virpoa sinulle Helmi, sanoi Lily minulle.
- Niin minustakin, sanoi myös Sirle. Sitten minä halasin niitä.
- Ja kiitos suklaamunista, sanoi Sirle. Silloin Lily haki oman tavaransa pöydältä, ja avasi paketin jossa se oli. Sieltä ilmestyi pieni dinosaurus. Sitten me kävimme leikkimään pienillä leluillamme lattialle.
- Tänään oli oikein mukava päivä, mutta eiköhän ole aika mennä nukkumaan, minä sanoin niille. Sitten me joimme vielä pirtelöt, ja kävimme makoilemaan sängylle. Sirle ja Lily eivät kuitenkaan nukahtaneet, pyörivät vain sängyssä. Eihän siinä saanut itsekään unta.
- Miksette te nuku? kysyin niiltä.
- Halutaan virpoa, sanoivat Lily ja Sirle yhteen ääneen. Minä sytytin vielä valot. Sitten ne hakivat yhden palmunoksat, ja sanoivat jälleen lorun, mutta hieman erillä tavalla: - Virvon tässä pajunoksal sulle, antaisitko kolmas palkka mulle?
Sitten minä annoin niille enää halauksen.
- Olette ihania, mutta nyt mennään oikeasti nukkumaan, sanoin ja laitoin palmunoksan maljakkoon. Siihen laitoin myös pajunoksat siihen.
- Joo joo, mennään nukkumaan, Lily sanoi. Ne menivät Sirlen kanssa sängylleni, ja minä menin viereen. Sitten hymyilimme toisillemme, ja kävimme untenmaille.
- Haluan nähdä unta virpomisesta, Sirle sanoi ja nukahti. Siihen emme vastanneet mitään, sillä Lily nukkui ja luulen itsekin, että olin jo puoliunessa.
Mutta päivä oli tosi kiva, ja ajattelin koko ajan Sirlen ja Lilyn keksimää runoa. Toivottavasti ne muistavat sen ensivuonnakin.  |
|
| Nimi: Kassu ja kaot |
28.03.2010 11:38 |
Ottaisitko kaikki kaot pois koulusta? On mukavampaa kirjoittaa yhdessäolosta kuin siitä että kaot käy koulua..
---------------------
Heräsin kuiskintaan ja hihitykseen. Kun avasin silmäni, Vilu, Lilja ja Mikael olivat edessäni.
- Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle! kaot lausuivat kuorossa ja nauroivat. Minäkin naurahdin ja vääntäydyin sängystä ylös.
- Tietty te palkkaa saatte, hymyilin ja kaivoin ison rasian sänkyni alta piilosta. Ojensin sieltä suuret suklaamunat kaikille.
- Kiitos, Kassu! Vilu hihkaisi. Vilun suklaamunassa oli kaulakoru ja Liljan omassa pikkuauto. Siispä Vilu vaihtoi Liljan kanssa. Mikael sai hienon pikkuriikkisen pehmolelun, joka esitti harmaata koiraa.
- Sinä laitoit sen sinne! Mikael nauroi. Totta, olin avannut munan ja laittanut sinne pehmolelun pienen rikkinäusen terottimen tilalle. Sitten olin sulan suklaan avulla sulkenut munan.
- Mini-Ropponen! hymyili Mikael ja paijasi lelua hartaasti. Menimme syömään aamupalaa. Paistoin niille kananmunaa ja paahtoleipää. Kun söimme, ovikello soi.
- Minä avaan, totesin, laskin leivän lautaselleni ja menin avaamaan. Oven takana olivat Yanda ja Noora, jotka virpoivat meidät.
- Vitsa sulle, pitsa mulle! Yanda hihitti runon loputtua kun menin hakemaan kaoille suklaamunat.
- Kiitos! Tässä Mikaelille, Liljalle ja Vilullekin! Noora kiitti ja kaot lähtivät innoissaan munia ravistellen rappukäytävään. Hymyilin ja menin viemään suklaamunat pöydälle.
- Nämä on Mantsulta, Yandalta ja Nooralta, selitin ja laitoin myös virpomavitsat lasikulhoon pöydälle koristeeksi.
Jatkuu illalla! Lupaan sen! |
|
| Nimi: Ne |
27.03.2010 10:55 |
Olin menossa hoitolalle. Menin käytävään, kun kuulin Nurikon huoneesta naurua ja huutoa. Avasin ovan kummissani ja kaksi yllättynyttä kaoa istui leikkimässä lattialla. Se oli Nuriko ja varmaankin Tuomas, joka oli luvattu hoidokikseni. Nuriko katsoi minua silmät kiiltäen.
-Ne!! Sinä tulit ja niin tuli Tuomaskin! Meillä on ollut tosi kivaa, mutta minulla oli jo ikävä! Nuriko selitti. Hymyilin Nurikolle ja Tuomakselle. Tuomas katsoi minua kummissaan ja oli vähän ujo, toisin kuin Nuriko.
-Hei Tuomas! Olen Ne hoitajasi ja Nuriko on siis myös hoidossani. Toivon, että teillä kahdella on ollut hauskaa, sanoin Tuomakselle. Sitten Tuomas pomppasi eteeni ja hymyili minulle. Nuriko katsoi vierestä kaikkia huomionosoituksia, joita Tuomas minulta sai. Nuriko tuuppasi kateellisena Tuomaksen pois sylistäni ja halasi minua. Katsoin Nurikoa kummissani. Tuomas sen sijaan tuuppasi Nurikoa kostoksi ja heille tuli riita. Katsoin pieniä kaoja, jotka läpsivät ja tuuppivat toisiaan. Nurikon villi luonne tuli nyt liian näyttävästi esiin.
-Lopettakaa! Olen teidän molempien hoitaja ja saatte yhtä lailla huomiota molemmat, jos ette riitele! toruin heitä. Tuomas katsoi maahan nolona. Nuriko puuskahti ärsyyntyneenä. Katsoin heitä molempia sovintokatseellani. Nuriko huokasi ja halasi Tuomasta.
-Anteeksi, Nuriko sopi Tuomaksen kanssa ja samoin Tuomas pyysi anteeksi ja molemmat olivat taas parhaat kaverukset. Silloin läpsäytin käteni yhteen ja sanoin: -Voisimme mennä tänään kävelykadulle. Nuriko ja Tuomas nyökkäsivät ja lähtivät matkaan. Me kävelimme hetken ja Nutiko ja Tuomas rupattelivat iloisesti.
-Minulla on nälkä! Nuriko valitti.
-Etkö sitten syönyt aamupalaa? kysyin Nurikolta.
-No, kun se taisi unohtua, Nuriko mutisi ja hymyili viattoman näköisenä.
-Kai meidän sitten on syötävä jotakin, huokasin ja aloin kaivaa laukkuani.
-Onko sinullakin nälkä, Tuomas? kysyin häneltä.
-Vähän, Tuomas irvisti ja kaot katsoivat toisiaan ja nauroivat. Pyörittelin silmiäni ja naurahdin. Löysin laukustani keksejä ja annoin niitä kaoille.
-Namii! Nuriko huudahti ja rouskutteli keksin nopeasti. Nuriko katsoi minua pyytävästi.
-No okei, minä naurahdin ja annoin Nurikolle toisen keksin ojensin yhden myös Tuomakselle.
-Kiitos Ne! Olet paras! Tuomas huudahti ja nakersi keksiään mielissään.
-Oi! Kiitos Tuomas! sanoin hänelle ja katsoin häntä ihailevasti.
-Äläs nyt Tuomas! Mielestäni Ne on aina yhden kerran parempi kuin mitä sinä ajattelet! Nuriko lausahti, mutta näki sitten torjuvan katseeni ja vaikeni.
Kun olimme saapuneet kadulle katselimme ympärillemme ihaillen. Ympäristö oli niin kaunis. Tuomas oli kovana ja vilkuili tunteettomana ympärilleen. Nauroin Tuomakselle. Hän katsoi minua ja näki, että olin tajunnut hänen kovis leikkinsä. Hän punastui nolona ja meni ihailemaan Nurikon kanssa maisemaa. Kävelimme laiturille ja istuimme sen reunalle.
-Varokaa ettette putoa, varoitin Nurikoa ja Tuomasta. Mutta liian myöhään. Uteliaat kaot olivan jo kurkottelemassa veteen, kunnes Nuriko horjahti. Onneksi sain hänestä kiinni ennen kuin hän oli pudonnut veteen. Laskin Nurikon hieman taaemmas ja menin katsomaan Tuomasta. En nähnyt häntä missään, kunnes kuulin molskauksen ja tajusin, että Tuomas oli tippunut.
-Apua! Tuomas huusi hädissään ja pärskytteli vettä lujasti. Minä ojenniun ottamaan Tuomasta. Onneksi sain hänet.
-Varoitin teitä! Ensi kerralla ette kurkottele, huokasin huojentuneena. Nuriko nyökkäsi ja Tuomas hytisi kylmissään. Annoin hänelle kaulahuivini johon poika kietoi itsensä. Nuriko katsoin minua ja laitoin hänetkin kaulaliinaani. Siinä kkötti kaksi viluista kaoa. Toinen vielä läpimärkä. Tuomas oli surkea näky; viluinen, märkä ja peloissaan. Lämmittelimme hetken. Alkoi tulla pimeää ja kuulimme pamauksen. Ilotulitus alkoi. Ihailimme sitä aikamme ja lähdimme ennen kuin tulisi pilkkopimeää. Avasin hoitolan oven ja sujahdimme huoneeseemme.
-Ne? Jäisitkö tänne viikonlopuksi? Tuomas kysyi. Hymyilin hänelle.
-No jos te molemmat tahdotte niin kai minä voin jäädä, vastasin. Nuriko innostui ja sai Tuomaksenkin hurmoksiin. Molemmat iloitsivat, mutta sitten, kun he lopettivat heille tuli väsymys. asetin heidät petiin ja toivotin hyvää ytä molemmille ja valvoin itse vielä vähän. Seurasin, että molemmat saavat unta. Tuomas pyöriskeli levottomasti sängyssään, kun Nuriko nukkui jo sikeästi.
-Tuomas, oletko hereillä? kuiskasin hänen korvaansa ja hän avasi silmänsä.
-Taidanpa olla, Tuomas totesi. Otin hänet syliini ja kysyin:
-Haluaisitko nukkua vieressäni? Auttaisiko se? kysyin.
-Voin kokeilla, Tuomas myötäili ja menimme sänkyyn. Tuomas katsoi minua hetken ja painoin sitten silmänsä tiukasti kiinni. Hetken kuluttua hän jo nukkui kuin tukki. Sitten minäkin jo yritin saada unta ja sainkin lopulta.
___________________________________________
Joo koitin tota vuorosanaviiva jutskaa, että saatan vaihella tapoja
|
|
| Nimi: Ipu |
26.03.2010 21:03 |
-Alamme olla jo myöhässä, tule jo jos et aio myöhästyä illan ilotulituksesta, sanoin.
Olimme menossa viikonlopun kunniaksi menossa katsomaan ilotulitusta. Tai niin Alice sanoi. Tänä aamuna Alice normaalin pirteän, aammuvirkkumaiseen tyyliinsä tuli ja herätti minut huutamalla:
-Tänään mennään viikonlopun kunniaksi katsomaan ilotulitusta!
Siis ei pikku Aliceni aina juuri tuota huutanut, mutta jotain se aina huusi. Siispä näin olimme tässä tilanteesa.
-Niin että vipinää kinttuihin, jatkoin vielä ennen kuin avasin oven ja Alice töpsötteli siitä ulos.
-Eihän sinne ole pitkämatka? Alice kysyi varmistaaakseen, ettei tarvitse kävellä pitkää matkaa.
-Ei. Se on lähellä vesipuistoa ja mitä muuta siellä olikaan...?
-Jaa. No, jos en jaksa kävellä niin sinähän voit kantaa minut perille? Vai mitä?
-Mutta etkö sinä ole jo iso tyttö? Isot tytöt jaksavat kyllä kävellä omin pikku jaloin.
-Joo. Enhän minä mistään syliin tulemisesta puhunutkaan, Alice sanoi ja suoristi sselkänsä kuin tullakseen pidemmäksi. Sanoin Alicelle, että käymme ostamassa eväät.
-Mitä sinä haluaisit evääksi? kysyin Alicelta.
-Haluaisin persikan ja lounaspaketin. Voitaisiinko käydä ostamassa minulle jonkunlainen laukku ja kumisaappaat? Alice kysyi innostuneena siitä, että mennään vielä kauppaankin.
-No, jos haluat. Ostetaan se monivärinen laukku, koska siinä on vihreää ja monia muita värejä joista tykkäät, ehdotin Alicelle.
-Joo, paaaaaaljon värejä, Alice sanoi silmät kiiluen.
-Se tekee sitten 14e, kaupantäti sanoi kun olimme maksamassa ostoksia.
-Nyt olen valmis. Täältä tullaan kävelykatu ja ILOTULITUS!!! Alice huusi niin kovaa, että ohikulkijat rupesivat tuijottamaan meitä kuin olisimme olleet jotain ihme hyypiöitä.
-No niin. Vähän pienempää ääntä, sanoin Alicelle punaisena kuin tomaatti. No kukapa ei olisi punastunut siitä, että jjokainen tuijottaa sinua ja kaoasi?
- Joo, joo, vauhtia nyt. Tule, tule, tule! Alice hoputti.
Kävelimme vähän aikaa, kunnes saavuimme kävelykadulle. Istuimme penkille ja söimme eväämme. Tai Alice söi eväänsä ja minunkin evääni. Ei siinä mitään, koska minulla ei ollut nälkä ja hänellä oli.
-Oletko innoissasi? Sinulla on uudet kumisaappaat ja kohta näet ensimmäisen ilotulituksesi, kysyin ikäänkuin en tietäisi vastausta.
-Tottakai!!! Sinä varmasti tiesit sen?! Alice tiukkasi.
-No, tottakai minä tiesin, mutta haluaisin vain varmistaa, vastasin.
PAM! PUM! KRÄTS! FIUUH! POKS! KAPUUUUUM!!!
-Nyt alkoi paukkua, sanoin innoissani
-Mmmmmmm...! Toi näyttää ihan kukalta, Alice ihsteli kauniinnäköisiä raketteja.
-Katso tuo näyttää ihan sinulta. Ja tuo minulta. Eikö ole hauskaa? kysyin.
-Johan mä vastasin sulle, Alice nauroi.
Sitten oli viimeisen raketin ja Alice hihkui aivan hulluna.
-Nyt lähdetään kotiin, sanoin ja aloin nousta ylös.
-Ei vielä. Jos, jos sieltä tulee vielä lisää raketteja? Alice hangoitteli vastaan.
-Tullaan joskus uudestaan, mutta nyt täytyy lähteä kotiin, sanoin.
-Joo. Tullaan viikonpäästä pääsiäisen kunniaksi, Alice katsoi minuun ja vaati vastausta.
-Katsotaan nyt, mumisin ja lähdin kävelemään kotiin päin.
vähän ajan päästä Alice sai juostua minut kiinni.
-Kai sinä muistit uuden laukkusi? kysyin hiljaisuuden keskeltä.
-Jep tässä se kiikkuu, Alice sanoi ja jatkoi höpöttämistään koko matkan. Kun saavuimme kotiin teimme vielä kaikenlaista ja menimme nukkumaan.
|
Vastaus:
20€ |
|
| Nimi: Helmi |
26.03.2010 19:19 |
- Luetaan sitä sinun kirjastosta lainaamaasi kirjaa, Sirle ehdotti minulle. Se oli ihan hyvä idea. Niinpä minä hain sen saman tien, ja menimme lukemaan sitä. Aloitimme ensimmäiseltä sivulta.
- Kirjan nimi on siis pieni kaotyttö, sanoin vielä kaoilleni selvennykseksi. Ne nyökkäsivät.
- Luetaan jo, sanoi Lily. No niin me teimme. Aloimme lukea. Ensimmäisellä sivulla oli kuva kaotytöstä. Se oli tosi ihana.
- Olisinpa noin kaunis, sanoi Lily unelmoiden.
- Niin sinä oletkin, sanoi Sirle sille. Minä katsoin Sirleä. Olikohan se tosissaan, vai pilkkamielessä? Aloin miettiä sitä. No, luin kuitenkin samalla kirjaa, ja miettiminen unohtui. Pian olimmekin jo lukeneet sen.
- Hyvä kirja, sanoi Lily.
- Hei, tiedättekö että voisimme mennä merenrantaan luistelemaan?(siitähän puhuttiin ilmoitustaululla?) minä kysyin kaoiltani.
- Joo, mennään vaan, sanoivat kaoni yhteen ääneen. No, niinpä me lähdimme matkaan. Me menimme merenrantaan, heti luistelemaan. Vedimme luistimet jalkaan, ja menimme jäälle.
- Osaattehan te? minä kysyin niiltä. Ne nyökkäsivät, ja luistelimme heti kauemmas.
- Tämä on tosi kivaa, sanoi Sirle innoissaan. Se luisteli aivan Lily vierellään, vaikkei läheskään yhtä hyvin. Huomasin, kuinka hyvä Lily oli. Ihan kuin se olisi ennenkin luistellut. Sitä en tiennyt, mutta hyvin se luisteli. Me luistelimme tosi kauas, kaikki yhdessä.
- Mikä tuo narina on? Sirle kysyi yhtäkkiä. Me Lilyn kanssa pysähdyimme kuuntelemaan. Tosiaan, jostain kuului narinaa. Me käännyimme. Apua, takanahan oli halkeama jäässä!
- Mennään lähemmäs rantaa, jäässä on halkeama, minä sanoin niille. Niin me luistelimme lähelle rantaa, jottei jää keskellä sortuisi.
- Kuinka siinä oli halkeama? ihmetteli Lily.
- No ehkä oli niin lämmin, että jää halkeili, minä sanoin.
- Niin, sanoi Lily. Me katsoimme kauas rantaan. Luistelimme kaikki käsi kädessä. Minä, Lily ja Sirle. Sitten tein ensin Lilyn kanssa ruusun, sitten Sirlen ja lopuksi Lily ja Sirle tekivät.
- Ruusujen teko on hankalaa, sanoi Lily.
- Eipäs ole, sanoi Sirle hymyillen. Se osasi tosi hyvin tehdä ruusuja, vaikkei muuten osannutkaan niin hyvin tehdä kuin Lily.
Sitten me lähdimme takaisin kotiin, posket punaisena mukavasta luistelusta.
Sitten me illalla luimme vielä hetken kirjaston kirjaa, söimme leivät ja menimme nukkumaan. |
Vastaus:
10€ |
|
| Yksityinen viesti |
25.03.2010 20:44 |
|
| Nimi: Anna |
25.03.2010 20:41 |
| hups,alussa on aika isot välit:O |
Vastaus:
|
|
| Nimi: Anna |
25.03.2010 20:39 |
kerran kun heräsimme aurinko paistoi suoraan silmään.
-herätkää!!mennään aamupalalle.sanoin
-ei jaksa.sanoi cee
-ei nii.sanoi nori
-nukun kahteentoista.sanoi mimmu
-mä tuun nyt.sanoi cii
-oota mua cii.sanoi shigure
-noniin nyt kaikki aamupalalle!!sanoin jo vähän vihaisena.
-eeiii!!!
-no sitten ette saaa aamupalaa!!sanoin
-okei,me tullaan heti8)=))
sitten me syötiin...nori halusi hilloleipää,shigure halusi muroja,cii halusi weetabikxejä,chee halusi kiisseliä ja mimmu halusi suklaamuroja.ja siitä syntyi hirveä mekkala,kun kaikki tekivät sitä,tätä ja tota yhtä aikaa...kun ruuat olivat valmiita kaikki söivät.........kun oltiin syöty niin me mentiin kaupaan.sieltä ostettiin vaikka mitä!!:O
sitten me mentiin kotiin laskemaan mäkeä.siellä oli tosi kivaa........ja sitten yhtäkkiä chee huudahti:
-mennään mummulaan!!!!!!ja kaikki olivat siitä niin innoissaan,että en voinut muuta kuin suostua,ja oli minustakin hyvä idea=))sitten lähdettiin.........
kun olimme mummulassa isä ja äiti olivat niin innoissaa jo valmiiksi että he olivat leiponeet kakkua meille,ja todella paljon,koska he olivat varautuneet että kaikki voivat ottaa kaksi palaa kakkua!sitten me söimme....................ja kaikkien mahat olivat puhkeamaisillaan,kunnes mimmusanoi:
-tuolla on kolme oravaa!!:Oja kaikki ryntäsivät katsomaan.
-waauu!!=))ihana.sanoi nori
-jep!sanoi chii.sitten mummu ja vaari toivat kaikille kaoille leluja,ja sanoivat että ne ovat kaikki 50-100 vuotta vanhoja leluja!!:Ositten kaikki kaot alkoivat leikkimään erilaisilla leluilla.
kun he eivät enää jaksaneet leikkiä me sanottiin kiitos ja lähdettiin kotiin..................kun olimme kotona menimme suoraan nukkumaan.
LOPPU!=)8)
|
Vastaus:
Saat 7€ |
|
| Nimi: Helmi |
25.03.2010 20:08 |
- Mitä tehdään tänään? kysyi Sirle minulta Lily vierellään. Olin miettinyt sitä koko ajan.
- Entä jos tänään pelataan vain jotain peliä? kysyin. Ne katsoivat molemmat silloin minua, hieman oudosti. Ei niin kuin ennen. Minä hain lautapelin. Sen kanness luki: Seikkaile Suuressa Saaressa Kaojen Maassa.
- Enpä taida osata sitä, sanoi Lily.
- Enkä minä, sanoi Sirle perässä. Minä naurahdin. Sitten avasin kannen pelistä, ja levitin laudan lattialle. Sitten minä annoin jokaiselle pelinappulan.
- Ja sitten vain pelataan, minä sanoin. Silloin ne vsta olivatkin ymmällään, ja pyörittivät silmiään. Är, kai minun oli opetettava niille alusta alkaen. Niin aloin selittää. Selitin ja selitin. Sitten minä kysyin niiltä, ymmärsivätkö ne.
- Kyllä, ne sanoivat yhteen ääneen. Kurkkuni oli ihan kuiva. Ei sillä tavalla voisi aloittaa peliä. Lähdin hakemaan vettä. Jätin kaoni hetkeksi odottamaan. Join lasin vettä, ja palasin takaisin. Siellä ne pelasivat jo täyttä vauhtia.
- Hei, minähän käskin odottaa, sanoin niille. Ne katsoivat minua, ja sitten alkoivat nauraa suurella äänellä.
- Ei naurata, ette odottaneet, sanoin niille hieman vihaisesti. Silloin ne hiljenivät hetkeksi. Sitten ne sanoivat:
- Anteeksi. Peli vaikutti niin kivalta.
- Niin, sanoi sen jälkeen vielä Lily. Minä katsoin niitä. Sitten kasvoilleni levesi hymy. En ollut enää vihainen. Niinpä menin mukaan, vaikka tiesin, etten voi enää voittaa. Mutta pelaaminen oli kuitenkin kivaa.
- Jee minä voitin, sanoi Lily lopulta, kun voitti. Me Sirlen kanssa taputimme sille.
- Hyvä Lily, minä sanoin.
- Niin, olet tosi hyvä, sanoi jopa Sirle. Sitten me halasimme kaikki toisiamme.
- Tämän kunniaksi menemme puistoon peuhaamaan keväisessä ilmassa, minä sanoin. Niinpä me juoksimme kaikki kovaa vauhtia kohti puistoa. Niinpä meille kehittyi hippa. Sirle näytti olevan hippa. Se sai Lilyn kiinni.
- En minä halua olla hippa, Lily sanoi ja istui maahan. Huomasimme olevan puistossa. Niin me juoksimme liukumäelle, ja laskimme kerran.
- Ei uudestaan. Mennään mieluummin tuonne keinuun, sanoi Lily. Niinpä me juoksimme keinuille, ja Lily antoi Sirlelle vauhtia. Sitten minä menin, nostin Lilyn Sirlen viereen samaan keinuun, ja annoin niille vauhtia.
- Onko näin hauskaa? kysyin niiltä.
- Joo, ne sanoivat iloisesti.
- Ei kun vielä vähän, sanoi Sirle kuitenkin. Minä työnsin oikein kunnolla. Sitten ne hetken kuluttua hyppäsivät keväthankeen. Minä juoksin niiden luo, ja kaaduin hankeen. Sitten nauroimme yhdessä, että onpa hauskaa.
- Tämä on tosi hauskaa, sanoi Lily. Sitten me taas nauroimme.
- Kyllä tämä saa tänään riittää, koska on jo niin myöhä, sanoin niille. Niinpä me lähdimme kotiin.
- Oli kivaa, sanoi Lily.
- Mukava, että oli, sanoin.
- Niin minullakin, sanoi Sirle. Sitten me kävelimme kotiin, ja söimme paahtoleipää ja kaakaota illalliseksi. Sitten me lähdimme nukkumaan iloisin mielin, ja sängyssä muistelimme hetken vielä tätä päivää, ja sitten nukahdimme. |
Vastaus:
saat 10€ |
|
| Nimi: Mantsu ja kaot |
25.03.2010 19:56 |
Torstai 25.3 Mantsu
"Moikka! Mä täällä, Mantsu, se teidän tyttönne. Anteeksi, kun en ole ollut kotona, olen vain ollut seikkalemassa. Oletekko olleet huolissani minusta? Minä ainakin joskus ikävöin teitä. Tulen kuitenkin tänään kotiin, niin voin kertoa missä aina olen ollut, jos huolettaa. Ja toivottavasti ette ole vihaisia, olen jo iso tyttö, niinkuin ukki ja mummu sanovat. Tuon pienen tuliaisen, jos käy? Nähdään pian! Terveisin: M.P"
-Hei! Mikä tuo on? Yanda kysyi ja veti lapun pois pöydältä.
-Niin, mikä se on? Noora kysyi ja koitti ottaa lappua itselleen.
-Hei! Se oli minulla ensin! Yanda huusi ja otti lapusta kiinni.
Sitten se repesi.
-Hups, Yanda sanoi.
-Yandan syy! Noora huusi ja osoitti Yandaa koko ajan.
-Eipäs! Et olisi itse edes ottanut sitä! Yanda huusi.
-No kylläpäs olisin! Olisit päästänyt itse irti! Noora huusi.
-Miksi? Olisit vain pitänyt likaiset, rumat näppisi irti lapustaNI! Yanda huusi Nooralle.
-Minulla ei ole rumia sormia! Ja tuo ei ole edes sinun! Noora huusi ja tarttui lapun palaseen.
-Nyt se on minun! Noora sanoi ja otti toisenkin palan.
-Ja nyt ihan kokonaan! minä sanoin ja repaisin oven auki ja menin ulos paiskaten oven kiinni.
-Katso nyt, Noora, Mantsu suuttui sinulle, kun aloit omimaan sitä, Yanda sanoi.
-M-mutta kun..Noora änkytti. Sitten Noora alkoi itkemään.
Tempaisin oven auki ja otin Nooran syliin.
-Hei älä itke, sanoin ja halailin Nooraa.
Katsoin Yandaa vihaisesti.
-Oletitko, että tein lapun sinulle? sanoin ja otin lapun palaset lattialta.
-En...mutta kun, mutta kun Noora alkoi vetämään, ja ja..
-Ei kiinnosta! Et olisi ottanut paperia, niin olisin minä, Noora ja sinä paljon paremmin sovussa, sanoin Yandalle.
-Anteeksi, Yanda.. olisin antanut lapun vanhemmille, mutta te tulitte..ja sotkitte kaiken, sanoin ja otin Yandan syliini.
Pussasasin sitten tätä poskeen.
-Noniin..Noora sanoi ja tormistautui.
-Mutta minä vien teidät nytten harrastuksiinne! sanoin ja laskin kaot lattialle.
-Käytän samalla Pipsan lenkillä, ilmoitin ja rupesimme pukemaan.
--
Kun oltiin puettu ja päästy ulos, mentiin sitten polkua pitkin hoitolalle. Siellä olisi tarkemmat tiedot, missä olisi Vakoilu- ja Cheerleading harrastuksen paikka.
-Katsotaampas..Okei, Yandan pitää mennä ihan ensimmäiseksi tuonne metsän laidalle, sinne mennään ensin..Noora taas menee..koulun liikuntasalille! Hetkonen.. hän menee tänne hoitolalle. Okei! Noora, tule mukaamme kun vien Yandan metsään, sanoin ja otin Nooraa kädestä kiinni.
-Minä jään sinun luoksesi sinne harkkoihin, kuiskasin Nooralle, joka hymyili.
-Kivaa! Noora kuiskasi takaisin.
Kävelimme nopeasti paikalle, ja moikkasin Yandalle.
-Tulen hakemaan sinua sitten päivällä, huikkasin ja lähdin kävelemään kohti hoitolaa.
Kun saavuttiin hoitolalle, menin meidän huoneeseemme hoitolassa.
-Jätetään Pipsa tänne, ja vaihdetaan vaatteet täällä, sanoin ja riisuin farkkujani.
Vaihdoin niitten tilalle sortsit ja t-paidan tilalle topin.
-Minä jään itse viereiseen huoneeseen jumppaamaan, sanoin ja laitoin hiukseni lenkille.
-Autatko laittamaan tämän pannan? Noora kysyi ja laitoin tälle mustan hiuspannan.
-Kiitti, Noora sanoi ja lähdimme pois huoneesta.
-Okei, sinä menet tuonne B-osaan, ja minä menen A-osaan, sanoin ja kävelimme omille puolillemme.
--
Okei! Tarina jatkuu vielä yhden osan, ja sitten se päättyy! Jee!
|
Vastaus:
Käyp |
|
| Nimi: Kassu |
25.03.2010 15:01 |
MIKAELIN AAMU
Heräsin aikaiseen aamulla, kun Kassu tuli vuoteeni viereen.
- Sun pitää mennä kouluun, hän hymyili ja minä haukottelin. Tallustin aamupalalle, missä pirteät Vilu ja Lilja jo odottelivatkin. He söivät mannapuuroa. Rupesin itsekin pistelemään puuroa poskeeni. Mitäköhän tekisimme koulussa? Join vähän maitoa. Vilu ja Lilja juttelivat koulusta.
KASSUN AAMU
- Kuinka paljon on 1 + 1? kysyi Lilja Vilulta. Vilu näytti hetken miettiväiseltä.
- Se on.. 11! Vilu totesi tyytyväisenä ja Lilja nyökkäsi. Minua hymyilytti. Voi heitä! Mikael näytti hetken halveksuvalta. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan jatkoi puuronsyöntiä.
- Laitoitteko reput valmiiksi? kysyin iloisesti astioita pöydästä korjatessani. Mikael hyppäsi alas tuolilta ja haki reppunsa eteisestä. Lilja kipitti hakemaan laukkunsa sohvalta. Vilu meni hetkeksi johonkin, mutta sitten hän kiljaisi.
- Mikä hätänä? pelästyin. Ropponen pureskeli Vilun upouutta penaalia. Vilu nyyhkytti ja koetti saada penaalin koiralta kehnoin tuloksin.
- ROPPONEN! Irti! komensin ja Ropponen päästi irti. Penaali oli aivan hampaanjälkien peitossa ja kuolainen. Vilu näytti surulliselta.
- Se oli ihan uusi.. hän voihkaisi. Minä kävin hakemassa pääkallokuvioisen oman penaalini Vilulle.
- Hyi Ropponen, tuhma koira! toruin ja Ropponen pisti korvat rumasti. Vilu laittoi penaalin laukkuun ja marssi ulos.
- Hei hei! huikkasin ikkunasta. Jäin Ropposen kanssa kotiin, joten hain Liljan huoneesta kauneuslehden ja aloin lukea.
LILJAN JA VILUN ESKARIPÄIVÄ
Lilja tallusteli tyytyväisenä Vilun kanssa kohti eskarirakennusta. He jättivät kengät ja kaulahuivit naulakkoon ja kirmasivat tyynyjen ja peittojen peittämään olohuoneeseen.
- Heipä hei, Lilja ja Vilu! tervehti Marina-opettaja ja laittoi videot päälle. Katselisimme tänään luontovideon!
SRY, JATKUU.... |
Vastaus:
Jatkuu... |
|
|
|