| Nimi: Yanda ja Noora (ja Mantsu) |
25.03.2010 07:57 |
Heräsin tänään todella aikaisin. Minusta oli ihanaa herätä jo melkein terveenä! Katselin ympärilleni. Sitten joku haukotteli vieressäni. Se oli Noora. Noora näytti suloiselta kun sillä oli silmät kiinni. Painun sitä vasten lepäämään. Miltäköhän tuntuisi olla Noora? Ajattelin.
-Huomenta, Yanda! Mantsu sanoi minulle. Noorakin nousi, ja hymyili minulle.
-Huomenta! Noora sanoi. Minä hymyilin Mantsulle.
-Huomenta! sanoin. Mantsu tuli meidän luokse ja silitteli minua ja Nooraa.
-Olette tervehtyneet, niinkö? hän kysyi.
-Joo! vastasimme. Hyppäsimme alas pedistä ja menimme pöytään odottamaan ruokaa. Pian joku soitti ovikelloa.
-Päivää! Tämä on teille, sanoi Matilda. Hän toi meille vaalean paketin.
-Kiitos, Mantsu sanoi ja sulki oven.
Sieltä paljastui ihana mansikkakakku!
-Namia! huusin ja menin Mantsun luo.
-Ohhoh! Iso kakku, Noora päivitteli ja katseli lumoutuneena kakkua.
-Noniin, te saatte tätä vasta päivällä, ei ole hyvä syödä nameja illalla, sanoin ja vein kakun jääkaappiin.
-Nö pöh. sanoin.
-Voi höh. Noora sanoi.
-Älkääs siinä pöhötelkö ja höhötelkö, Mantsu sanoi ja rupesin nauramaan. Sitten Pipsa tuli keittiöön.
-Hei Pipsa! Noora sanoi.
-Heippa, muru, Mantsu sanoi ja kävi silittämässä Pipsaa.
-Moi Pipsuliini, sanoin ja odotin aamiaista.
Sitten Mantsu muisti aamupalan ja tarjoili meille sämpylöitä kahdet. Me söimme yhdessä aamiaista, joka oli aika täyttävää.
-Minulle riittää vain yksi ja puolet, sanoin.
-Niin minullekin, Noora sanoi ja puolitimme leivät. Annoimme sitten puolikkaat Mantsulle.
-Kiitos vain, Mantsu sanoi ja söi sämpylää.
--
Kun oltiin syöty aamiainen, puhdistettiin pöytä.
-Minä tiskaan, te tuotte astiat, Mantsu sanoi ja kannoin lautaset Mantsulle. Noora pyyhki pöytää paperilla.
-Minä käyn petaamassa pedin! sanoin ja juoksin sängylle.
-Minä taas järjestelen Mantsun pedin! Noora sanoi ja juoksi sohvaa kunnostamaa.
-No minä kai sitten puhdistan paikat, Mantsu sanoi ja alkoi etsimään tarvikkeita.
-Hei! Pipsa pitää käyttää ulkona, Noora ilmoitti ja laittoi Pipsalle hihnan.
-Mutta ensin se täytyy ruokkia, Mantsu sanoi ja ojensi minulle ruuan.
Kaadoin herkut purkkiin ja Pipsa alkoi syömään.
Kun se oli syönyt, lähdimme yhdessä ulos.
-Nyt jokainen saa pidellä Pipsaa! Noora sanoi ja olimme tyytyväisiä.
Kävelimme ison, jäätyneen lammen ohi, ja sain idean.
-Voisimme luistella myöhemmin! sanoin, ja Mantsu nyökkäsi.
-Niin voitaisiin, lainattaisiin vain luistimet ja mentäisiin! Noora sanoi.
-Kyllä, mutta ettekö muista? Meren rannalla on luistelutapahtuma, mennään sinne, Mantsu sanoi ja iloitsimme.
Kävelimme metsään Pipsan kanssa.
Näimme siellä taas pupuja.
-Katsokaa! Jänis! Noora sanoi ja osoitti valkoista kania.
-Niimpäs on, sanoin ja pitelin Pipsaa kiinni.
-Älä vain päästä..Pipsaa irti! Mantsu huusi kun Pipsa säntäisi juoksuun kanin lähdettyä loikkimaan.
Juoksimme tietysti Pipsan perään, mutta vain Noora ja Mantsu pysyivät sen perässä. Minä jäin yksin.
Kävelin metsässä. Kuulin rapinaa, ja metsän eläimet tulivat lähemmäksi. Halusivatko ne syödä minut? Apua!
Lähdin juoksemaan metsiköstä pois, mutta eläimet seurasivat. Joukossa oli kettuja ja yksi lintu.
Kun kaaduin, ketun saivat minut kiinni ja rupesivat nuuhkimaan ja nuolemaan minua.
-Lopeta! Tuo kutittaa! Hih! sanoin ja eläimet alkoivat pyörittää minua metsikköön. Pian näin Pipsan, Mantsun ja Nooran yläpuolellani.
-Vau! Ketut toivat minut teidän luo! sanoin ja Mantsu kietoi minut syliini.
-Onneksi toivatkin, muuten olisimme pulassa, hän sanoi ja Noora otti Pipsaa kiinni.
-Miten saitte Pipsan kiinni? kysyin.
-No, Pipsa jäi nuuhkimaan kaninkoloa, joten saimme otettua kiinni, kunnes huomasimme kettu lauman menevän kohti polkua päin. Ja nyt he toivat sinut tänne! Noora sanoi ja halasi minua.
Jatkoimme sitten vähän matkaa lenkkiä, kunnes palasimme takaisin hoitolalle. Siellä jätimme Pipsan sisälle ja otimme sitten luistimet mukaan ja puimme lämmintä päälle. Lähdimme merenrantaan. Matilda oli vastassa.
-Hei! Oletteko menossa Luistelutapahtumaan? hän kysyi meiltä.
-Joo! vastasimme.
-Kiva! Siellä on jo muitakin, hän sanoi ja meni hoitolalle, kai hakemaan luistimia itselleen.
--
Kun oltiin laitettu luistimet jalkaan, niin mentiin luistelemaan.
-Mantsu! Noora! Luistellaan kädet kiinni! sanoin ja muut luistelivat meidän luo.
Sieltä tuli Mikaelkin.
-Hei Mikael! Noora ja minä sanoimme.
-Tehdään rinki ja liikutaan siinä, Mantsu ehdotti.
Mikael otti Nooraa kädestä kiinni ja Mantsu otti minua kädestä kiinni, ja minä otin Mikaelia kädestä kiinni. Myöskin tämä tuntematon kao ja sen hoitaja tulivat mukaan.
-Noniin! Koitetaan luistella! Tämä sopii aika hyvin niille, jotka vasta harjoittelevat, Mantsu sanoi ja luistelimme ringissä jäällä- mutta pian kuului narinaa ja naksahdus.
-Voi ei! Jäät murtuvat! kuului huuto ja Mantsu kaot syliini ja luisteli nopeasti pois jäältä. Ainoastaan tuntematon kao jäi sinne.
-Ei! Tuolla on yksi kao! huusin ja osoitin jäälle, joka alkoi halkeilemaan.
-Emme voi auttaa, joudumme itsekin jäihin! Noora sanoi ja piteli minua kiinni.
-Miksi? Mitä sillä on oikeutta jättää toista pulaan? Minä menen auttamaan! sanoin ja luistelin nopeasti jäälle.
Löysin kaon olevan hädissään jäällä. Hän huusi apua.
-Minä tulen! huusin ja luistelin kaon luo. Tartuin sitten tätä käsistä. Pian kuului uusi naksahdus. Jäät alkoivat halkeilla vieläkin pahemmin!
-Tule mennään! huusin ja luistelimme yhdessä pois jäiltä, kunnes yksi jääpala kääntyi meitä päin ja melkein jäimme sen alle. Tipuimme mereen, ja jäimme sinne loukkuun.
-Apua! Apua! huusin, ja kuulin moottorin ääntä. Mitä? Tuleeko joku auttamaan?
Pain moottorin ääni hiljentyi ja joku otti meidän ja vei maalle. Mutta toinen kao meni eripaikkaan.
--
Kun oltiin turvassa rannalla, Noora ja Mikael toivat minulle pyyhkeitä.
-K-kiitos, sanoin.
-Yanda! Olitko hullu? Et olisi saanut lähteä sinne! Entä jos..entä jos et olisikaan palannut? Mantsu sanoi ja halasi minua kovaa.
-Halusin auttaa sitä kaoa, sanoin ja yskäisin.
-Sinulla taitaa olla nuha, Noora sanoi.
-Juu..sanoin ja aivastin.
Sitten lähdimme yhdessä talollemme. Nyt aurinko paistoi ja oli kaunista. Noora juoksi ensimmäisenä taloon ja kuului Pipsan haukuntaa. Sitten Pipsa juoksi meidänkin luokse.
-Pipsa! Mitä tyttö? Mantsu sanoi ja rapsutteli Pipsaa.
-Heippa Pipsu, sanoin ja menin Pipsan kyydissä sisälle.
-Hei! Yanda ratsastaa Pipsalla! Noora huusi ja juoksi meidän perään, mutta Pipsa otti tämän hippana, joten se juoksi pakoon minä sen selässä.
-Jee! huusin ja päästin vahingossa irti turkista ja lensin Nooran päälle.
-Anteeksi.. sanoin ja menin pois Nooran päältä.
-Varoisit, Noora tuhahti ja lähti pois.
Menin Mantsun luo.
-Käydäänkö kirjastossa? ehdotin.
-No käydään vain, Mantsu sanoi ja otti kirjastokortin.
--
Kirjasto oli iso ja hieno rakennus.
-Nyt mennään! Noora sanoi ja juoksimme kirjaston sisään.
-Älkää juosko! Mantsu huusi peräämme.
Kun oltiin kirjaston sisällä, menimme heti etsimään Satukirjaa.
-Tuossa se on! Noora sanoi ja otti kirjan hyllystä.
Me veimme sen tiskille.
-Päivää, sanottiin.
-Päivää, haluaisimme lainata tämän kirjan, sanoin.
-Missä kirjastokortti? kysyttiin.
-Tässä, Mantsu sanoi ja ojensi kirjastokorttimme.
-Kiitos, tässä teidän kirjanne ja kuitti, sanottiin ja otimme kirjan ja kuitin.
-Kiitos! Noora sanoi.
-Kiitos! sanoin.
-Kiitos, Mantsu sanoi.
Sitten palasimme takaisin hoitolalle.
Leikime vähän aikaa Pipsan kanssa
-Noniin, tulkaa syömään! Mantsu huusi.
-Vau! Ihana kakku! sanoin.
-Tuohan on se meidän lahjamme, Noora sanoi.
-Niin on, nytten saatte ottaa siitä kaksi palaa, sanoin ja annoin molemmille palat.
He alkoivat heti ahmimaan kakkuaan.
-Mutta muistakaa, että meillä on sitten huomenna Yandan kanssa Vakoilu- harrastus ja sinulla, Noora se Cheerleading, Mantsu sanoi ja nyökkäsimme.
Kun olimme syöneet kakut, kävimme pesemässä hampaat.
-Nyt on jo ilta! Hui kun se aika menee, sanoin. Sitten joku pimpotti.
--
-Hei! Yanda oli niin rohkea, kun kävi auttamassa sitä kaoa, joka oli jäitten päällä joten päätimme antaa teille tälläisen eläinpassin, sanottiin.
-Minullekko? kysyin.
-Kyllä, jos käyt metsällä, niin voit merkata aina sen eläimen kohdalle ruksin, jonka näit, sitten tuot sen Vakoilu-kurssin pihaan, niin saat leiman. Tämä kuuluu siis harrastukseesi, sanottiin.
-Kivaa! huusin ja katselin passia. Laitoin sen pöydälle ja menin pesemään hampaani.
-Mantsu, jäätkö tänne vai lähdetkö? Noora kysyi pestyään hampaansa.
-No, kai minä jään, jos se olisi niin kivaa, sanoin.
Kun olin itse saanut pestyä hampaat, annoin Mantsulle kirjan.
-Lue! sanoin.
Menimme Nooran kanssa petiimme valmiiksi.
-Okei, olipa kerran pieni prinsessa kao, joka asui kauniissa, suuressa linnassa yksisarvinen hevonen lemmikkinään…..
Pian nukahdimme. Meillä oli kiva ja jännittävä päivä!
Tarinan piti olla vain tarina, jonka Yanda ja Noora kertovat, mutta se oli aika hankalaa, joten tein siitä Yandan tarinan päivästä. 
|
Vastaus:
40€ ja Clubilta 20 ja extraa 10€ |
|
| Nimi: Kassu & kaot |
24.03.2010 19:30 |
MIKAELIN KOULUPÄIVÄ
Heräsin aikaiseen aamulla, kun Kassu tuli vuoteeni viereen.
- Sun pitää mennä kouluun, hän hymyili ja minä haukottelin. Tallustin aamupalalle, missä pirteät Vilu ja Lilja jo odottelivatkin. He söivät mannapuuroa. Rupesin itsekin pistelemään puuroa poskeeni. Mitäköhän tekisimme koulussa? Join vähän maitoa. Vilu ja Lilja juttelivat koulusta.
JATKUU, Pitää päntätä kokeeseen! XD |
Vastaus:
jatkuuu..... |
|
| Nimi: Helmi |
24.03.2010 18:41 |
- Mennään johonkin vapaa-ajan paikkaan! Sirle ehdotti suu kovana. Vapaa-ajan paikkaan?
- Sirle, nyt on arki, sanoin.
- Entä sitten? Meillähän on tylsää, Sirle sanoi.
- Niin, Lily yhtyi mukaan. Se oli kyllä totta. Mutta mihinpä me menisimme?
- Mihin menemme? kysyin, vaikka saatoinkin jo kuulla vastauksen: tietenkin piparkakkumaahan.
- Piparkakkumaahan, ne sanoivat yhteen ääneen. Silloin minä naurahdin. Kyllähän minä arvasin! Sinne ne halusivat. Viime kerralla oli niin kivaa.
- No mennään mennään, minä sanoin.
- Jee! ne hihkuivat. Sitten me lähdimme. Sirle ja Lily juoksivat minkä niiden jaloistaan vaan lähti. Minulla hengästytti kamalasti!
- Sirle ja Lily, odottakaa. Kyllä sinne ehtii vielä, minä sanoin hengästystä täynnä. Mutta ne vain juoksivat. Lopulta saavuimme päämääräämme, eli piparkakkumaahan. Vihdoikin pysähdys! Sirle ja Lily juoksivat heti suklaavuorelle.
- Syödään koko vuori, sanoi Sirle.
- Syödään kolme kokonaista vuorta, sanoi Lily. Silloin ne katsoivat toisiaan. Nehän tiesivät, että jopa yhden syöminen oli mahdotonta. Sitten ne nauroivat.
- Olettehan te ihan hupsuja, minä sanoin niille ja halasin niitä. Sitten juoksimme sokerimäelle.
- No, haluatteko syödä? kysyin taas leikilläni. Ihme kyllä ne sanoivat, että joo, ja alkoivat nuolla.
- Nam, sanoi jopa Sirle. Silloin olin ymmälläni ja pää pyörällä. Mitä ihmettä? Viime kerralla ne sylkivät ulos kaiken, ja nyt... En käsittänyt.
- Miten te nyt pidätte siitä, vaikka viimeksi ette? kysyin. Silloin Sirle ja Lily hymyilivät hieman, ja olivat sitten ihan hiljaa.
- No kun me opeteltiin, sanoi Lily jossain vaiheessa. Ne nuolivat ja nuolivat mäkeä, kunnes lopulta lopettivat.
- Huh, olipas makeaa, sanoi Lily. Sirle yhtyi mukaan: - Niin oli, se sanoi. Sitten ne poimivat maasta tikkarin, ja söivät ne hotkimalla.
- Huh, sanoi Sirle.
- Huh huh, sanoi Lily. Sitten ne katsoivat toisiaan.
- Voitin, sanoi Lily.
- Eipä haittaa, sanoi Sirle. Sitten ne juoksivat suklaavuoren huipulle.
- Helmi, tule niin lasketaan alas, ne huusivat. Minä juoksin ylös, ja istuin. Ne halusivat laskea junana. Sirle meni eteen, sitten Lily ja minä taakse. Sitten laskimme. Sirlen naamalle räiskyi suklaata, ja kyllä meille muillekin räiskyi. Alhaalla olimme jälleen kerran ihan suklaan peitossa. Sitten nuolimme toisiamme.
- Nam, sanoi Sirle. Se nuoli Lilyä.
- No hyi, sanoi Lily.
Sitten lopulta lähdimme kotiin, ja paluumatkalla nuolaisimme kaikki sokerimäestä.
- Nam, sanoimme ja sitten nauroimme.
Sitten me kävelimme kotiin iloisin mielin, ja kovassa makean ruuan maussa.
Oli kyllä tosi kiva päivä.  |
Vastaus:
15€ |
|
| Nimi: Ipu |
24.03.2010 14:32 |
"Huomenta unikeko! Aika herätä!" Alice huusi. En tiedä kuinka kauan Alice oli ollut hereillä, mutta virkkulta se ainakin vaikutti. "Haluaisin käydä täänään puistossa ja ehkä vielä kaupassa. Mutta sitä ennen haluaisin vähän leikkiä", Alice jatkoi. "Odota hetki. Puen ensin päälleni. Minä väriset vaatteet pistäisin?" kysyin. "Pistä se vihreä perhospaita. Se on minun mieletäni paras, koska se on vihreä ja vihreä on lempivärini", Alice selitti teoriansa. "No pistetäänpä sitten vihreä perhospaita ja toppahousut, jos kerran puistoon ollaan menossa", vastasin. "Joo. Leikitään vaikka ensin hippaa, sit piilosta, kirkkistä, tervapataa, polttopalloa, lumisotaa ja tehdään iso lumiukko ", Alice luetteli innoissan leikkejä jiota tulisimmme leikkimään. Minä nauraa kikatin Alicen innostukselle ja leikkihalulle. "No odota ensin, että pääsemmme puistoon asti niin aletaan vasta sitten suunnitella mitä teemme", mumisin nauruni seasta. "Rupeatko jo pukemaan, että joudutaan sinne puistoon?" Alice kysyi närkstyneenä kikatuksestani. Hän kai ihmetteli, miksi nauroin hänelle. Puin vaatteet pääleni ja lähdimme Alicen kanssa puistoon. Matka puistoon sujui leppoisasti. Alice pyöri innoissaan lumikasoissa ja heitteli lunta kaikkialle. Kun saavuimme puistoon Alice juoksi suoraan liukumäkeen jossa oli vielä eiliset lumet. "Ipu tule tänne!" Alice huusi " Tämä menee niin nopeasti! Kivaa! Uudestaan!" Alice jatkoi. "Jos sinä liukuisit vähän aikaa niin leikitään sitten, vaikka lumisotaa. Käykö se?" kysyin Alicelta. "Joo kai se käy", Alice vastasi jo kuinka monenennen laskun jälkeen. Kun Alice vihdoin lopetti laskemisen minä olin tehnyt molemmille suojabunkkerit ja paljon lumipalloja. "Vau! Miksi tuossa on tuommoiset töröt?" Alice ihmetteli. "Ne on bunkkerit voit mennä sen taakse suojaan lumipalloja. Niin silloin ei tarvitse ottaa niin paljon osumia vastaan vaan bunkkeri tekee sen sinun puoestasi", selitin Alicelle. "Ahaa. Siis minä voitatn tämän, koska ajattelin vältellä kaaaikkia lumipalloja mitkä sinä heität ",Alice lällätteli. "Vaikka niin", vastasin hymyillen. Leikimme lumisotaa pitkän aikaa kunne Alice vihdoin sanoi: "En jaksa enään mennäänkö nyt sinne kauppaan?" Alice kysyi näännyksissä siitä lumisodasta. "Joo mennään vaan. Haluaisitko pullon vettä vai onko sinulla jano?" kysin katsellesani Alicea. "Ihan hirveä jano. Mut mää voitin lumisodan", Alice sanoi ylpeänä siitä, että oli voittanut minut. Kun olimme käyneet kaupassa ja Alice oli juonut vetensä lähdimme kävelemään kotiin. Alicella oli niin kova väsy, että hän meni mukisematta päiväunille. Minä menin myös päiväunille. "Saanko mä tulla sun kainaloon nukkumaan", Alice kysyi puoliunessa. "No tuu vaan jos saat sillä tavalla paremmin unta", vastasin. Niinpä Alice tuli kainalooni ja me nukuimme pitkät päiväunet. |
Vastaus:
Kiva saat10€ |
|
| Nimi: Kassu ja kaot |
23.03.2010 19:44 |
Jatkoa:
Menin laittamaan hoitsuilleni paahtoleipiä.
- Huomenta, Kassu! huikkasi Mikael ovelta ja istui pöytään. Minä hymyilin tyynesti ja pilkoin porkkanaa leiville.
- HUOMENTA! kuului Liljan ja Vilun huuto kuorossa ovelta. Nekin ryntäsivät Ropposen kanssa leikkien aamiaiselle.
- Huomenta, huomenta! Älkää kaatako telkkaria! hihitin ja ojensin Vilulle voileivän. Lilja kävi viemässä Ropposen koppaansa. Haukkasin voileivästäni. Taivaallista..
- Tiedättekö mitä? Menemme tänään luistelemaan! julistin ja Mikael pomppasi ilmaan.
- JEE! Merenrannalle, joohan joohan? se aneli innoissaan. Minä nyökkäsin tyytyväisenä.
- Joo! Vilukin riemuitsi ja hyppi Liljan kanssa tasajalkaa. Kävin sovittamassa luistimiani. Sopivat! Sitten Mikael ja Vilukin saivat sovittaa luistimia. Vilu tarvitsi kokoa pienemmät ja Lilja kokoa suuremmat, sillä Liljalla oli kaikkein suurin jalka.
- No niin, pakataan vielä eväät, totesin ja menin laittamaan kuumaa mehua ja lisää voileipiä laukkuun. Laitoin laukkuun vielä tikkarit. Silloin ovikello soi. Lilja avasi oven.
- Moi, Lilja! Mantsun ääni kuului ovelta.
- Onko Kassu siellä? hän kysyi. Ääni ei ollut kovin tyytyväinen. Menin ovelle. Mantsu näytti synkältä.
- Moi! Mitäs nyt? kysyin reppu yhä kädessäni.
- Noora on vielä kipeä, Yanda ei... Mantsu sanoi hiljaa.
- Kauheaa! Ette pääse luistelutapahtumaan, henkäisin ja kaikki into pyyhkiytyi mielestäni. Aloin miettiä. Sain viimein idean!
- Mantsu, mene sinä Mikaelin, Liljan, Vilun ja Yandan kanssa tapahtumaan. Minulla on pieni ajatus, sanoin viekkaasti. Ojensin videokameran Mantsulle ja kuiskasin jotain Mikaelin korvaan. Mikael nyökkäsi innoissaan.
- Pitäkää hauskaa! huusin kun Mantsu ja kaot lähtivät kohti merenrantaa. Minä menin Mantsun huoneeseen ja avasin oven.
- Mantsu? kuului hento ääni makuuhuoneesta. Menin sisään. Pieni, vaaleanpunainen kao säikähti kovasti.
- Ai, se olitkin sinä, Kassu! Hei, Noora hengähti.
- Niin, minä, hymyilin ja istuin Nooran sängyn vierelle.
- Muut pääsi luistelemaan, huokaisi Noora alakuloisesti ja sen silmässä kimalteli kyynel. Näin, että se oli aidosti surullinen. Minustakin alkoi tuntua pahalta.
- Niin, minulla on sinulle muuten yllätys! hymyilin ja Nooran ilme kirkastui.
- Todellako? se henkäisi innoissaan. Minä nyökkäsin.
- Vasta tapahtuman jälkeen, sanoin ja sitten otin pienen sydänrepun vierestäni, jonka olin tuonut.
- Tämä on sinulle, selitin ja laitoin repun sängyn päälle. Noora tutki repun kaikki taskut ja löysi sen uumenista tikkarin. Hymyillen otin laivanupotus-pelin esiin.
- Pelataanko? kysyin ja Noora nyökkäsi. Pelasimme yhdessä pitkään. Peli oli niin mukava, etten melkein huomannutkaan kun Noora jo voitti minut. Sitten kännykkäni soi taas.
- Haloo? sanoin puhelimeen.
- Kassu, sinua tarvitaan! kuului Mantsun hätääntynyt ääni kännykästä.
- Jää murtui luistelijoiden alla ja Vilu.. hän on jäissä! hän jatkoi itkua pidätellen puhelimeen.
- Minä tulen heti! sanoin ja kuulin omasta äänestäni pelon.
- Noora, odota täällä hetkinen! pyysin ja kao totteli. Juoksin viivana alas ja huristelin skootterillani merenrannalle. Siellä oli sulaa jäätä ja lunta.
- Kassu! KASSU! Vilu... Lilja itki ja osoitti jäihin. Kukaan ei voinut auttaa. Vilu kiljui ja nyyhkytti jäissä. Kohta olisi liian myöhäistä mennä apuun. Sitten kuulin huohotusta takaani. Se oli NOORA!
- Minä käskin pysymään hoitolalla! huudahdin mutta Noora ei kuunnellut. Sillä oli hyppynaru. Noora sinkosi hyppynarun jäälle ja Vilu otti narusta kiinni.
- HURRAA! Yanda kirkui kun Vilu pääsi pinnalle. Minä olin ällistynyt. Vilu kipitti luokseni.
- Mennään äkkiä kotiin.. sanoin ja ääneni vapisi.
-
Istuimme kotona kun Vilu oli takkatulen ääressä, huopa yllään ja kaakaomuki kädessä.
- Minulla ei ole enää hätää, se hymyili.
- Noora.. Kiitos, se huokaisi ja halasi Nooraa. Mikael oli kateellisen näköinen.
- Noora, se ylläri.. muistutin. Otin Mikaelin kamerasta videoa, laitoin sen kasettinauhuriin ja kuva ilmestyi ruudulle. Siellä kaikki luistelivat, ja Mikaelin ääni kuului:
- Tuo on minun yllärini!
Jäähän oli kaiverrettu luistimen terällä: Parane pian, Noora
Noora näytti ihastuneelta.
- Kiitos, Kassu! Nyt Noorakin sai nauttia, hän huokaisi.
LOPPU |
Vastaus:
IHANA tarina saat 40€ ja Clubilta 10€ ja extraa 10€, sinustahan tulee miljonääri! |
|
| Nimi: Helmi |
23.03.2010 16:41 |
Olimme Lilyn ja Sirlen kanssa puistossa. Lily ja Sirle kiipeilivät ensimmäisenä kiipeilytelineessä.
- Tule sinäkin, Sirle sanoi. Minä menin mukaan, ja kiipesin niin nopeasti kuin pystyin. Ne katsoivat kuinka nopeasti pääsin ylös.
- Sinä olet aika hyvä, sanoi Lily. Minä hymyiin. Sitten me kiipesimme kiipeilytelineen toiseen päähän, ja jäimme siihen paikoillemme. Sitten Lily hyppäsi alas. Sirle hyppäsi perään. Ne molemmat lensisvät suoraan selkä edellä lumihankeen. Eikä niillä näyttänyt sattuvan yhtään.
- Varokaa, minä huusin ja hyppäsin. Sirle ja Lily väistivät. Minä hyppäsin jalat edellä maahan. Jalkani upposivat tosi syvälle lumeen. Ensin en oikein meinannut saada niitä irti, mutta sitten sain. Tunsimme lämpöä kasvoillamme. Aurinko alkoi paistaa.
- Ihanaa, aurinko. Tulee kevät, Lily sanoi. Minunkin mielestäni oli mukavaa, kun aurinko paistoi niin lämpimästi kasvoille. Sen tunsi. Sitten me kahlasimme lumihangesta keinuille.
- On varmasti ainakin aste lämmintä, Sirle sanoi. Minä olin samaa mieltä. Oli oikeastaan minunkin mielestäni tosi lämmin.
- Keinutaan nyt, minä sanoin. Sirle ja Lily kiipesivät yhteiskeinuun ja pyysivät minua antamaan vauhtia. Minä työnsin niille vauhtia, ja sitten menin itsekin keinumaan. Juuri kun olin saanut vauhdit, ne sanoivat: - Lisää vauhtia.
Minun oli pysäytettävä ja mentävä antamaan niille lisää.
- No onko hyvä? minä kysyin.
- On, ne sanoivat.
- Sitten en enää anna lainkaan. Ottakaa itse, minä sanoin. Ne nyökkivät ja keinuivat iloisesti. Sitten minäkin otin vauhtia. Otin oikein kovat. Sirle ja Lily katsoivat minua ja ottivat vauhtia samalla tavalla.
- Me osaamme, ne sanoivat yhteen ääneen. Minä kehuin niitä.
- Hyvä, sanoin.
Sitten me hyppäsimme kaikki keinuista, ja juoksimme liukumäkeen.
- Lasketaan junana, Sirle ehdotti. Se oli hyvä ajatus. Ja niin me laskimmekin. Sirle meni ensin, sitten Lily ja minä viimeisenä. Työnsin meille oikein kunnolla vauhdit, ja sitten laskimme pehmeään lumihankeen.
- On hiki, sanoi Lily. Niinpä me istuimme penkille ja nautimme kevätauringon paisteesta. Sitten me laskimme kerran kaikki liukumäkeä, ja keinuimme keinulaudassa.
- Tämä on kivaa, sanoi Lily. Sitten me keinuimme ihan hetken, ja lähdimme. |
Vastaus:
Olet tosi aktiivinen ja tarinasi ovat hyviä, olette aika useasti puitossa? Saat 15€ |
|
| Nimi: Mantsu |
23.03.2010 15:58 |
[jatkoa!]
Heräsin lattialta. Nousin nopeasti pystyyn ja kaappasin Yandan syliini.
-Nyt nopeasti etsimään Nooraa! huusin ja puin päälleni vain takin ja hanskat. Yanda juoksi perässäni ja menimme hankeen.
Onneksi eileiset jälkemme olivat jäljellä, joten oli helpompaa liikkua.
Huutelin Nooraa. Yanda huusi Pipsaa.
-Missä Noora on? sanoin huolestuneena. Näin sitten toisen kaon.
-Kuka olet? kao kysyi.
Hätkähdyin.
-Olen Mantsu, ja tämä on Yanda, sanoin ja lähdin taas etsimään. Kuka kao oli? Pian huomasin Yandan lähteneen omille teilleen.
-Yanda! Minne sinä menet? Yanda! huusin ja juoksin hangessa Yandan luo. Yanda katsoi minua.
-Sinä halusit vain jutella sen kaon kanssa etkä etsiä Nooraa! Yanda sanoi surullisena.
-Enhän! Kao itse kysyi, kuka olen ja vastasin. Sinä teet liian nopeita päätöksiä! sanoin. Yanda meni kuitenkin itse edellä suuttuneena.
--
Nyt oli jo päivä, ja aurinko oli laskemassa. Oli kuitenkin mukavan valoisaa. Mutta silti suru peitti ilon.
-Missä Noora on? Yanda sanoi toivottomana.
Huokaisin. Olimme ihan märkinä ja meitä kylmi.
-Jospa, he olisivat tulleet hoitolalle. sanoin.
Yandaa alkoi huipata. Se väsyi ja väsyi, yhä enemmän ja enemmän!
-Yanda, onko kaikki kunnossa? kysyin.
-Ei..alkaa pyörryttää..Yanda sanoi ja otin Yandan syliini ja juoksin hoitolalle.
Etsimme Matildaa.
Hän oli juuri tullut sopivasti ulos.
-Matilda! Yanda ei ole kunnossa! sanoin.
-Mikä hänellä on? Matilda kysyi ja ojensin tälle Yandan.
-Voi raukkaa! Hän on ollut liian kauan kylmässä ja rehkinyt liikaa, mitä te oikein teitte? Matilda kysyi.
-Etsimme Nooraa ja Pipsaa! sanoin huolestuneena.
-Nooraa ja Pipsaa? Matilda toisti ja lähti sisälle Yandan kanssa.
Kävelin itse kadulle. Istahdin sitten penkille.
"Olen surkea hoitaja." ajattelin. Rupesin itkemään.
Kyynärpääni eivät enää kannatelleen päätäni.
Nousin ylös ja menin vielä kerran etsimään. Tutkin kadulta, muttei mitään kuulunut tai näkynyt.
Näin vähän matkan päässä jonkun koiran. Tunnistin sen Pipsaksi!
-Pipsaa! Pipsaa! huusin ja juoksin täyttä Pipsan luo.
-Voi Pipsa! Pipsa, olen niin onnellinen nähdessäni sinut! sanoin ja silittelin ja halailin kylmää koiraa ja työntyi vasten minua.
-..hetkonen..N-noora? sanoin varovaisesti. Koira läähätti kovasti ja sen kaulapannassa oli pikkunen, pinkki kao.
-N-noora? Oletko k-kunnossa? kysyin ja otin Nooran heti syliini ja lämmittelin sitä.
Laitoin Nooran lämpimään hanskaani ja silittelin sitä kädelläni.
Me kolme. Minä, Pipsa ja Noora. Yksin illalla kadulla.
Menimme Pipsan kanssa penkille. Pipsa halusi tulla vierelleni lämmittelemään, joten annoin sen hypätä. Katuvalot ainoastaan valaisivat illalla.
--
Oli ihan pimeää, kun lähdin Pipsan kanssa jatkamaan matkaa. Noora ei ollut vieläkään virkonnut, mutta tunsin sen hengittävän ja olevan hiukan lämpimämpi. Kaoille on todella vaarallista olla liian pitkään kylmässä.
Olin erittäin huolestunut Nooran tilanteesta. Mutta kiitollinen, kiitollinen koko sydämestä Pipsalle, joka osasi tuoda Nooran luokseni. Silittelin vieläkin Pipsaa.
Pian saavuimme hoitolalle. Matilda, Kassu ja tämän kaot olivat vastassa.
-Missä olit? Kassu sanoi ja ryntäsi luokseni. Halasin Kassua.
Kassu ihmetteli.
-Ottakaa Noora ja viekää lämpimään, sanoin ja aloin taas itkemään. En osannut sanoa mitään. Kassun kaikki kaot tulivat tervehtimään Pipsaa.
Matilda johdatti minut huoneeseemme. Näin Yandan siellä lämpimissä vaatteissa ja pyyhkeinen ja peittojen ympäröimänä.
-Yanda! sain sanotuksi.
-Yanda voi paljon paremmin, mutta laitoimme vain varalta lämmikkeet, Matilda sanoi. Noora oli Kassulla. Hän vei sen sairaalaan.
Menin huoneeseemme nukkumaan.
--
Aamulla herättelin Yandaa. Yanda nousikin pirteänä.
-Löytyikö Noora? kysyi Yanda.
-Kyllä, sanoin ja halasin Yandaa.
-Hyvä! Tehdäänkö hänelle kakku? Yanda ehdotti. Hehkuin.
-Mainio ajatus! huudahdin ja aloin etsimään tarpeita.
Ensiksi kaadoimme jauhoja kuppiin, sitten lisäsimme maitoa.
Tämä on kuulemma Yandan ohje. Katsoin Yandan lappua, jonka hän äsken teki:
1. Lisää jauhoja kulhoon sen verran kuin haluaa.
2. laita mukaan maitoja.
3. riko muna roskikseen ja lisää kulhoon.
4. sekoita.
5. ota vati ja kaada taikina siihen.
6. ripottele sokeri ja suola vähän, ja sitten sekoita ja tasoita.
7. laita uuniin 20min ja 200astetta / 150astetta.
8. valmis!
Ohje ei tuntunut oikein luotettavalta, mutta kokeilimme.
Kun taikinan luuli olevan valmista, piti se kaataa vatiin ja lisätä sokeri ja suola. Ja sekoittaa käsin. Sitten laitettiin uuniin n. 15 min ja 150 astetta.
-Tulee varmaan namia! Lisätään siihen kermaa! Yanda sanoi ja haki kerman ja koitti vaahdottaa sitä.
Voi ei! Sitä lensi seinille, sohvalle ja lattialle.
-Ei se nyt paha juttu ole, Yanda sanoi ja otti loput kermat mitä oli jäljellä.
Huokasin.
--
Kun kakku oli saatu lopulta valmiiksi, menimme Nooran luo.
Noora makasi pedissään.
-Noora! Oletko kunnossa? kysyin.
Noora nyökkäsi. Huomasin myöskin Mikaelin, mutta hän häipyi heti kun huomasin tämän.
-Oletko syömäkelpoinen? Yanda vitsaili Nooralle. Katsoin häntä moittivasti.
-Älä kehtaa, sanoin.
-Olen, Noora sanoi ja katseli kakkua.
Ojensimme yhdessä hänelle kakun. Matilda tuli paikalle.
-Hei! Noora pääseekin tänään pois. Onneksi löysitte hänet ajoissa! Matilda huokaisi.
-Moi vaan! Onneksi, meidän pitäisi käyttää Pipsa lenkillä, sanoin.
-Mutta hei! Roosahan sai jo käydä! Yanda sanoi. Hymyilin.
-Hyvää, tekikö Yanda tämän, Noora kysyi ja vinkkasi silmää minulle.
Yanda nyökkäsi.
-Kyllä tein! se vastasi iloisesti.
Vähän ajan päästä lähdimme yhdessä taas huoneeseemme.
-Mitä minulle kävi? Noora kysyi minulta.
-No, olit ihan jääkylmä, mutta Pipsa pelasti sinut. Kunnia kuuluu siis hänelle! sanoin. Pipsa tuli paikalle kuin ylpeillen.
Noora halasi Pipsaa ja kuiskasi tälle:
-Kiitos.
-Mutta, miksi lähdit sinne metsään? kysyin huokaillen.
-No..kun..en tiedä..Noora sanoi. Oikeasti hän lähti kun oli mustasukkainen, muttei vain halunnut kertoa sitä, kun huomasi että tästä välitetään.
-Ethän luullut, ettemme välitä? kysyin.
-En, juurihan näin, kuinka paljon te välitätte! Noora sanoi ja halasi itkien Yandaa. Yanda punastui hieman.
-Me etsimme sinua, tai siis Mantsu etsi sinua jopa yöhön saakka! Hän ei luovuttanut millään! Yanda sanoi ja Noora roikkui kaulastani.
-Olette minun parhaita kavereita, Kassu ja hänen kaot ovat myöskin ystäviäni! Noora sanoi iloiten.
Halasin Noora takasin.
|
Vastaus:
Mukava tarina enkä huomannut yhtään kirjoitus virhettä. Saat 40€ ja Clubilta 10€ |
|
| Nimi: Kassu ja muut |
23.03.2010 14:24 |
Heräsin aurinkoiseen aamuun, kun Lillianin (Liljan hellittelynimi) peilistä kuvastui auringon häikäisevä säde kasvoilleni. Ravistelin päätäni ja nousin venytellen. Sitten kännykkäni alkoi soittaa Tom Feltonin When angels comea. Avasin kännykän läpän huokaisten.
- Haloo, Kassu täällä! huikkasin puhelimeen.
- Huomenta. Anteeksi jos herätin! kuului Matildan iloinen ääni kännykästä. Herätti se. No, ei sen väliä.
- Järjestämme tänään luistelutapahtuman merenrannalla. Tuletteko Mikaelin, Vilun ja Liljan kanssa? Matilda kysyi. Ilmeeni kirkastui.
- Totta ihmeessä! Kiva juttu, moi moi! sanoin ja suljin kännykän.
JATKUU |
Vastaus:
Jatkuuu.... |
|
| Nimi: Kassu & Kaot |
23.03.2010 12:58 |
- Mantsuu? Mantsu! huhuilin ja koputtelin hiljaa ovelle. Surullinen Mantsu istui tuolissa jalat ristissä.
- Missä Noora on? kysyin ja jäin Mantsun viereen. Mantsu tuijotti lattiaan.
- En tiedä.. Se katosi eilen! hän sanoi hiljaa ja epätoivoissaan.
- Miksi et pyytänyt minua apuun? kysyin ihmeissäni. Olin ollut koko ajan hoitolalla, ja minut olisi aina voinut tulla hakemaan.
- Sinulla oli ne synttärit, ja en halunnut herättää sinua, Mantsu sanoi ja minä tunsin sisässäni kuohahtavan.
- Minut saa tulla hakemaan vaikka olisin juuri voittanut lotossa! huudahdin.
- Okei.. Mennään etsimään Nooraa, ehdotti Mantsu ja haki Yandan portaikosta. Minä hain Mikaelin, Vilun ja Liljan.
- Mennään etsimään Noora, selitin. Mikael näytti tyytyväiseltä.
- Miikaeel syydään Noooraaa! kiljui Vilu. Minä näytin happamelta, joten Vilu ymmärsi lopettaa moisen käytöksen, vaikka epäilinkin että Vilu saattoi olla oikeassa. Tallustimme lumessa etsimässä Nooraa. Huusimme ja huhuilimme, mutta Nooraa ei vain löytynyt. Koiramme Ropponen (Mikael antoi nimen) ei löytänyt vainun perusteella, Nooraa ei ollut missään!
- Toivotonta.. Mantsu huokaisi surullisena.
- Et saa luovuttaa! Kyllä hän löytyy! rohkaisin ja jatkoimme etsimistä. Katsoimme joka paikasta, mutta emme vain löytäneet.
- Nooraaa! Noora! huutelin puskaan kurkistaessani.
- Jos hän on jäänyt auton alle! Vilu parkaisi. Se sai Mantsun sortumaan.
- Minä.. voi ei! hän nyyhkäisi istuen kannolle. Kannosta kuului äänekäs aih-ääni.
- Miksi istuit päälleni? joku kannon päällä levännyt olento kysyi ärtyneesti.
- NOORA! Mantsu riemuitsi ja halasi kaoa. Kävi ilmi, että Noora oli viettänyt illan puumajan lähettyvillä kannolla - syöden Liljan eilen pudottelemia eväitä!
- Hienoa, että se löytyi, myhäilin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
|
Vastaus:
Saat 10€ ja 5€ Club! |
|
| Nimi: Kassu & Kaot |
23.03.2010 07:50 |
Heräsin aamuun hyvinnukkuneena. Kiskoin vaatteet päälleni ja päätin käydä ulkona. Hoitsuille raapustelin lapun:
Hei! Menen käymään ulkona. EVK. Kassu.
EVK tarkoitti en viivy kauaa, se oli omaa salakieltämme. Menin rappuset alas ja näin portaikossa alakuloisen Yandan.
- Mikä hätänä? kysyin ja istuin sen viereen.
- Noora on kadonnut.. Yanda niiskaisi ja minä henkäisin. Voi ei, onko Noora hukassa.. Kamalaa! Menin äkkiä Yandan ja Mantsun huoneen ovelle.
Jatkuu (pitää mennä kouluun) |
Vastaus:
Jatkuuuuu..... |
|
| Nimi: Kassu |
23.03.2010 07:47 |
| Mantsu: En ollut lukenut tarinaasi ollenkaan ennen kuin keksin sen jutun! O__o |
|
| Nimi: Mantsu |
22.03.2010 20:57 |
Ihan ensimmäiseksi kun tulin hoitolalle, söimme nuudeleita ja lihaa.
-Tämä ruoka on aina yhtä hyvää! Yanda sanoi iloiten.
-Niin on, Noora vastasi.
Kun molemmat olivat syöneet ruokansa, lähdimme Pipsan kanssa ulos lenkille.
Yhtäkkiä kaot pysähtyivät.
-Pipsalla on pissihätä! Yanda sanoi, ja käännyin katsomaan. Niimpä niin..
-Ketä se kiinnostaa? Noora sanoi ja lähti jatkamaan matkaa.
Otin Yandaa kädestä kiinni ja annoin Yandalle hihnan. Noora vilkaisi taakseen ja juoksi edellemme ja rupesi itkemään.
Koitin juosta Nooran perään, kunnes hän kääntyi hankeen päin.
-Noora! Minne sinä menet? Nooraa! huusin, muttei Noora kääntynyt. Se vain jatkoi matkaansa.
-Pipsa, mene hakemaan Noora! Yanda sanoi ja päästi Pipsan irti. Pipsa juoksi heti hankeen Nooran perään, joka ehti jo metsikköön.
-Mennään me ilmoittamaan Matildalle! sanoin. Kun juoksimme kohti hoitolaa, näin taas sen hoitajan kaonsa kanssa, joka katsoi minua huolestuneena. Kukakohan hän oikein oli?
Jatkoin kuitenkin matkaani Yandan kanssa.
-Matilda! Noora juoksi metsään Pipsan kanssa! Se ei tullut takaisin, vaikka huudettiin! Yanda sanoi Matildalle.
-Mitä? Miksi hän metsään menisi? Onneksi Pipsa on kiltti ja fiksu koira, Matilda sanoi. Yanda ei oikein ymmärtänyt, että hän tarkoitti sitä, että Pipsa ymmärsi ottaa Noora kiinni ja pitää siitä huoli.
-Niin Pipsa onkin! Yanda sanoi ja lähti metsään juoksemaan.
-Yanda! Älä sinäkin mene! huusin.
-Älä huolehdi! Tulen takaisin! Yanda huusi vielä.
Lähdin juoksemaan hähen peräänsä. Lunta oli kylläkin penkoilla aivan tajuttomasti, vaikka teiltä se olikin sulanut. Ja se oli vielä räntää.
-Kaot ovat niin kevyitä, siksi he pääsevät niin helposti lumihangen yli, Matilda sanoi ja meni hoitolan sisään. Emme voineet muutakaan, kuin vain joko lähteä, taikka jäädä. Minä lähdin. Nooran takia. Yandan takia, molempien takia.
Puin ensin itselleni toppahousut ja hyvät kengät, ennenkuin lähdin. Kuulin vähän haukuntaa. Hyvin hiljaista, kaukaa tulevaa. Juoksin hangessa niin kovaa. Pian näin Yandan lumihangessa.
-E-en jaksa enää..Yanda sanoi.
Otin Yandan syliini.
-Ei sinun tarvitsekkaan, sanoin, ja päätin laittaa Yandan taskuuni ja jatkaa vielä matkaa.
Pian huomasin Pipsan tassut, mutten Nooran. Oliko Pipsa..tehnyt jotain Nooralle? Ajatuksin siitä sai minuun vauhtia ja harpoin lumihangessa Pipsan jälkiä pitkin.
---
Alkoi olla pimeää. Huutelin Noora jo epätoivoon vajonneena. Yandakin oli piristynyt, mutta lepäili siltikin taskussani.
Kuulin tuhinaa.
-Yanda, herää! Kuuletko sinäkin tuon? kysyin Yandalta.
-Kyllä, mennään! Yanda sanoi ja katseli taskusta.
Näimme Pipsan ja Nooran! Juoksimme heti heidän luokse. Pipsa oli hereillä, ja näytti kuin Noora olisi sen kyydissä.
-Pipsa, Noora! Ihanaa, että löysimme teidät! hihkuin ja halasin Pipsaa.
-Pipsa! Yanda sanoi ja hyppäsi Pipsan luo.
Jatkoimme sitten matkaamme kohti kotia. Se olisikin pitkä matka.
Olikin jo keskiyö. Olin ihan väsynyt, ja Yanda oli jatkanut uniaan taskussani. Kun pääsimme hoitolalle, sieltä oli jo sammutettu kaikki valot. Onneksi ovet olivat auki!
-Yanda, päästiin perille! sanoin ja juoksin heti sisään.
Sisällä oli erittäin lämmintä. Katselin ympärilleni.
Matildaa ei näkynyt. Missä hän oli?
-Ainiin, nythän on.. kello kaksi aamulla!? huusin, mutta hiljensin heti ääneni. Kaikkihan nukkuivat, ja en kehdannut herättää ainakaan Kassua, jolla oli syntymäpäivä juhlat.
Katsoin taskuuni. Yanda nukkui sikeästi. Minä itse olin kuin riepu! Raahauduin heti huoneeseemme ja otin Yandan takista pois.
Lysähdin heti sohvalle ja nukahdin. Oli todella uuvuttavaa kävellä lumihangessa, melkein jäässä.
Muistin sitten Pipsan, mutten, en millään jaksanut nousta. Yanda nukkui omassa pedissään. Meillä oli kylmä. Yandalle se oli vaarallistakin.
--
Tästä tarinasta tuleekin aikasen pitkä, koska nyt myöhemmin tulee jatko-osa.
(ainiin, tuntuu vähän että osa ihan kuin matkisi minua, siis kun menin Piparkakkumaahan, niin muutkin sinne menivät. Ja sitten kassun se Yllätys, niin että sieltä paljastuu koira..  )
Tarinan ideaa ei saa käyttää! (ja sitten anteeksi, jos sitten sattuikin tulla vaan mieleen, että "Mehän voisimme mennä piparkakkumaahan" ihan muutenvain) |
Vastaus:
20€ ja 10€ Clubilta! |
|
| Nimi: Kassu ja kaot |
22.03.2010 20:21 |
Tämä on tarina kaojeni näkökulmasta. ^^
-
VILUN AAMU
Heräsin tooosi aikaisin aamulla kummaan kolinaan. Minua pelotti, ja vedin peittoa ympärilleni.
-Ka-kassu? Sano, että se olet sinä... kuiskasin ja menin keittiöön. Kassu oli lähtenyt
illalla, vaikka hän oli tuonut patjan huoneeseen ja jättänyt puhelimensa tiskipöydälle. Tiskipöytä kolisi, sillä Kassun puhelin
oli värinähälytyksellä. Nyt en enää pelännyt, vaan katsoin kuka soittaa. Näytöllä luki:
Äiti. Uskaltaisinkohan vastata Kassun äidille? Nielaisin ja vastasin.
-Ha-haloo? sanoin varovasti puhelimeen.
-Hei Vilu! Anteeksi, jos herätin. Ajattelin vain kertoa, että tänään joudutte olemaan kolmistaan vähän pidemmän aikaa, kuului Kassun pirteä ääni puhelimesta.
-Miksi? kysyin jo rohkaistuneena ja rauhallisena.
-Siksi, että voitin eilen yhdestä kisasta 100 euron lahjakortin H&M:ään. Menen sinne äidin kanssa.
Kassu sanoi.
-Oletko pahoillasi? hän vielä lisäsi.
-En ollenkaan! Joo! Aika kivaa! hihkuin kännykkään.
-Okei, mutta älkää tehkö ikävyyksiä ja syökää kello kaksitoista. Lilja osaa laittaa makaronia ja ketsuppia, Kassu sanoi. Sisikunnassani alkoi lepattaa.
- Joo! Nähdään! huikkasin. Toisesta päästä kuului naksahdus, joka merkitsi että Kassu oli sulkenut puhelimen. Heitin kännykän pöydälle ja ryntäsin olohuoneeseen, jossa Mikael ja Lilja vetelivät sikeitä. Tökkäsin varovasti Mikaelia.
- Miuhmöyyhhghh.. Kassuu.. minä haluan nukkua.. mutisi Mikael sekavasti. Minua hihitytti.
- Herää! Täytyy syödä aamiainen ja mennä kouluun! huusin Liljan korvaan ja Lilja pomppasi istualleen.
- Okei okei! Mennään sitten! hän tiuskaisi ja suoristi hiuksiaan. Hän näytti selvästi tyytymättömältä ulkonäköönsä.
- Miltä minä näytän? Lilja kysyi kärsimättömästi. Tuijotin tätä tylsästi.
- Hyvältä, niinkuin aina! totesin ja menin laittamaan paahtoleipää. Läiskäytin marmelaadia päälle ja istuin pöytään Mikaelin seuraksi. Lilja oli jäänyt puuhailemaan jotakin Kassun suoristusraudalla vessaan. Mussutin leipääni ja tutkailin kelloa.
- Laitetaan eskaritavarat valmiiksi, hymyilin mutta Mikael näytti halveksuvalta ja kulautti omenamehuaan ylvään näköisenä.
- MINÄ olen jo ekaluokalla, enkä mikään pikkupentu. Lilja saa auttaa sinua, hän totesi ja minun mieleni mustui. Nielaisin viimeisetkin leivänrippeet. Sitten vessasta kuului kamala huuto ja parkua. Ryntäsin vessaan Mikael kintereilläni. Lilja oli polttanut sormeensa suoristusraudalla.
- Aiiiii.. Sattuu! Lilja nyyhkytti ja minä hain kylmää vettä.
- Laita sormi tähän, sanoin ja Lilja laittoi sormensa veteen. Laitoin vielä voidetta päälle.
- Kiitos, Vilu! Lilja hymyili ja halasi minua. Mikael oli seurannut sivusta.
- Olisin minäkin osannut tuon, hän vähätteli ja vaihteli painoa jalalta toiselle. Lilja nauroi ja otti minun ja oman laukkunsa lattialta. Olimme valmiin koulu ja eskaripäivään. Menimme portaat alas ja bussipysäkille. Lopulta kirkkaankeltainen koulubussi tuli ja nousimme bussiin. Huristelimme koulu ja eskarirakennukselle.
-
MIKAELIN KOULUPÄIVÄ
- No niin. Tänään aloittelemme nimenhuudolla, opettaja Mikko hymyili ja otti paksun paperipinon pöydältä. Liikahdin jännittyneenä pulpetissani. Oli hienoa olla koulussa ekaluokalla.
- Anneli! opettaja sanoi. Nätti tyttö huusi kirkkaasti: Täällä! Sama jatkui, kunnes opettaja huusi:
- Mikael!
Minä näytin onnelliselta.
- Täällä! huikkasin. Opettajan silmät kohtasivat minun silmäni. Opettaja hymyili minulle ja jatkoi nimenhuutoa. Kun kaikkien nimi oli huudettu, opettaja laittoi eteemme yksinkertaisen yhteenlaskupaperin. Siinä luki näin:
1 + 1 =
2 + 3 =
4 - 1 =
2 + 1 =
Tein paperin nopeasti valmiiksi ja kohta paperille ilmestyivät nämä luvut: 2, 5, 3, 3. Hymyilin tyytyväisenä itseeni ja vein paperin opettajalle.
- Hienoa, Mikael! Mikko-opettaja kehui lämpimästi ja kehotti minua keksimään omia pikku laskutehtäviä paperin reunaan. Kirjoitin:
9 - 8 = 1
2 - 2 = 0
3 + 5 = 7
Sitten tarkistin luvut sormilla laskien. Huokaisin onnesta. Kaikki oikein. Olin aikas hyvä koulussa. Mitenköhän Vilulla ja Liljalla menee?
-
VILUN JA LILJAN ESIKOULUPÄIVÄ
Vilu piirsi tyytyväisenä suurta krokotiiliä paperilleen. Marina-opettaja oli antanut ohjeeksi piirtää jokin eläin paperille ja kirjoittaa siitä hieman. Jollei osannut kirjoittaa, siitä sai kertoa. Lilja piirsi parastaikaa koiraa. Vilun krokotiilin hampaan välkkyivät ja se hymyili leveästi. Krokotiililla oli hammasharja kynsissään. Tyrskähdin naurusta kuvalleni. Lilja väritti tusseilla hienoa koiraansa, joka oli harmaa ja näytti liikkuvan paperilla. Aidon näköinen.
- Onpa se hieno! ihasteli Marina Liljan työtä.
- Ja Vilukin.. voi kun te olette taitavia! hän hymyili ja katsoi muutaman muunkin oppilaan piirroksia.
- Te kaikki olitte taitavia! hän julisti ja pyysi Liljaa kertomaan työstään.
- Se on meidän koira. Se tykkää juosta ympäriinsä ja leikkiä kepeillä! Lilja selitti näyttäen kuvaa. Vilukin pääsi kertomaan.
- Minun krokotiilini osaa harjata hampaat. Se on harvinainen suistokrokotiili! Vilu selitti ja sai aikaan tirskuntaa. Viluakin nauratti. Päivä oli kyllä aivan mahtava!
-
LOPPUPÄIVÄ LILJAN NÄKÖKULMASTA
- Hei! Oliko koulussa kivaa? kysyin kun Mikael tuli ulos ja menimme bussipysäkille.
- Oli, me teimme laskutehtäviä! selitti Mikael. Minä hymyilin ja Vilukin näytti kiinnostuneelta. Bussi tuli kuitenkin pian. Menimme bussiin ja jatkoimme juttelua.
- Me piirrustimme. Minä piirsin krokotiilin! Vilu selitti ja esitti hurjaa krokotiiliä. Se sai minut hihittämään. Menimme bussin pysähdyttyä hoitolalle. Avasimme oven, koska se ei ollutkan lukossa!
- HEI! KASSUU!!! kiljaisin ja ryntäsin halaamaan Kassua. Kassu tuoksui hajuvedeltä ja näytti erilaiselta.
- Hei Lilja! hymyili Kassu ja laski vaatekassin pöydälle. Hän oli juuri tullut. Mikael ja Vilu laittoivat laukkunsa pöydälle.
- Toitko meille mitään? Vilu kysyi toiveikkaasti. Kassu nauroi.
- Joo, totta kai! hän kertoi ja kaivoi Mikaelille Harry Potter ja Salaisuuksien kammio-kirjan, minulle värikynät ja Vilulle upouuden leikkiauton.
- Kiitos! Menen heti lukemaan tätä! huudahti Mikael ja ryntäsi säkkituoliin varaamaan paikkaa.
- Jee! huudahti Vilu ja työnsi auton käyntiin. Minä katsoin värikyniä. Enkö saanutkaan muuta... Yhtäkkiä Kassu johdatti minut sivummalle.
- Tämä on sinulle, hän sanoi hymyillen ja näytti suurta taiteilijansettiä. Silmäni muuttuivat pyöreiksi.
- WAUUUU! huudahdin ja pinkaisin taiteilijansettiä tutkimaan. Siinä oli maalit, sivellin, paperia, kyniä, tusseja, kimalleliimaa ja kaikkea, mitä taiteilija tarvitsee!
-IHANAA! Kiitos! ihastelin. Loppuilta sujui mukavasti popkornia syödessä ja lueskellessa.
LOPPU |
Vastaus:
Saat 20€ ja 10€ Clubilta! |
|
| Nimi: Mantsu |
22.03.2010 19:41 |
| sinuakin* (joo, osaan kirjottaa) (huoh) |
|
| Nimi: Mantsu |
22.03.2010 19:41 |
| Kassu// Kyllähän sinä, jos saan käyttää sinukain tarinoissani! |
|
| Nimi: Ne |
22.03.2010 15:43 |
Olin juuri herännyt, kunnes tajusin, ettei minun olisi pitänyt olla hoitolassa! Olin unohtanut koko päivän ja sen tekemiset, mutta kaipa se kävisi vapaapäivästä. Olinhan sentään vasta tullut ja tarvitsin aikaa Nurikon kanssa. Katsoin hetken ympärilleni ja mietin, että jotai puuttui. Tismalleen, Nuriko oli poissa. Voi ei! Nuriko! Minneköhän se oli kadonnut. Minun oli pakko mennä etsimään sitä. Katsoin vielä koko huoneen läpi tarkasti ainakin omasta mielestäni. Äkkiä Nuriko hyppäsi minun selkäni takaa. "Pöööööööö!!" Nuriko huusi. "Olisitpa nähnyt ilmeesi!" Nuriko hihitti, kunnes tajusi, että olin tuimana. "Miksi Nuriko? Olin huolissani, että olin kadottanut sinut! Tuo ei ole hyvä vitsi jos niin luulet!" sanoin vihaisesti. "Ajattelin vaan..." Nuriko mutisi apeana. "Et ajatellut mitään jos tuollaista keksit", sanoin erittäin huojentuneena koko jutusta. "Anteeksi!" Nuriko sanoi katuen keppostaan. "Unohda koko juttu. Ethän sinä voinut tietää. Ensi kerralla ei sitten tehdä kepposta ennen miettimistä", sanoin lempeästi.
Kun minä ja Nuriko olimme syöneet, päätin kertoa hänelle suunnitelmistani. "Me voisimme tänään mennä", aloitin. "Piparkakkumaahan!" Nuriko huudahti. "Sinne minä haluan! Lupasit, että saan jotain. Haluan siis piparkakkumaahan!" Nuriko vaati. "No okei, mutta ei sitten liikaa makeaa!" sanoin iloisesti. "Ei ei!" Nuriko lupasi. Otin polkupyöräni hoitolan edustalta ja nostin Nurikon tarakalleni. "Pidä sitten hyvin kiinni", varoitin Nurikoa. Nuriko katsoi minua ja nyökkäili. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdimme matkaan. Menin lujaa ja Nuriko nautti kovasta vauhdista. "Jee!! Nopeammin nopeammin!" Nuriko kannusti. Katsoin häntä epäillen. Hän vain nyökkäili varmana ja aloin painella polkimia entistä lujemmin. Nuriko kiljui tarakalla nauttien vauhdista edellistä enemmän. Minä pyöräytin silmiäni. >>Miten Nuriko voi nauttia tästä vielä näin nuorena<< ajattelin. Sitten kekityin taas tiukemmin ajamiseen ja liikenteeseen. Pyöräilin, kunnes Nuriko kysyi:"Milloin olemme perillä?" Vastasin:"Vielä vähän aikaa. Matka on pitkä ja siinä kestää Nuriko." Nuriko huokasi. "Voimmeko pysähtyä?" Nuriko kysyi. "Vasta perillä", vastasin. "No, höh!" Nuriko tuhahti ja huokaili koko ajan.
Kun olimme vihdoin perillä Nuriko ihaili piparkakkumaata ja juoksenteli edestakaisin. "Rauhoituhan vähän!" sanoin Nurikolle. "Mutta, kun tällä on niin kaunista!" Nuriko ihaili. "Tulehan tänne", kehotin ja Nuriko käveli vierelläni. Menimme piparkakkutalojen luo ja viitoin Nurikoa aloittamaan nakertamisen. Nuriko hihkaisi ja alkoi nakertaa. Itse vain katkaisin vähän piparia ja otin hieman koristuksia. Istuin maahan ja söin pipariani. Nurikolla oli vaikeuksia päättää mitä hän söisi joten hän maistoi pienen palan kaikkea ja söi vain parhaita. Katsoin välillä Nurikon perään, ettei hän söisi liikaa. Nuriko tuli luokseni ja istui. "Mikset sinäkin syö Ne?" Nuriko ihmetteli. "En minä nyt viitsi", sanoin. "No ei sitten", Nuriko tokaisi ja meni taas herkuttelemaan. "Voisit kohta lopettaa, ettei tule liikaa", sanoin Nurikolle ja tämä vain heilautti kättään piittaamattomana hurmoksissaan kaiken herkun suuresta määrästä. Lopulta talutin Nurikon tarakalleni ja lähdin pyöräilemään niin nopeasti kun vain pääsin. Nuriko tajusi vasta, että olikin tarakalla eikä herkkujen luona. "Heeei! Vastahan pääsin vauhtiin", Nuriko mussutti pipari suussaan. "Niin ja kohta olisit ruvennut valittamaan, että mahasi on kipeä", tokaisin. "Enpähän! Voin syödä niin paljon herkkua kuin haluan saamatta mahakipua", Nuriko väitti. "Niinpä niin", mutisin ja tein käännöksen oikealle. "Minne olemme menossa?" Nuriko ihmetteli ärtyneenä. "Jonnekin, jossa ruuat ovat terveellisiä", vastasin. "EEEEEIIII!! Minä vihaan kaalia, herneitä, porkkanoita, maissia ja limenttiä!" Nuriko valitti. "No älä huoli siellä ei ole mitään niistä" sanoin. Läähätin jo hiestä.
Olimme melkein perillä, kun Nuriko huudahti: "Melonipelto!" Hymyilin. "Niin", sanoin. "Rakastan melonia!" Nuriko huudahti. Talutin Nurikon pellolle ja valitsin ison ja hyvän vesimelonin ja menin leikkaamaan siitä palasia. Söimme hetken aikaa isoa melonia ja Nuriko oli ihannuksissaan kuinka maukkaita voivat olla terveellisetkin ruuat. "Mennäänkö uimaan?" ehdotin syömisen jälkeen. "En minä osaa!" Nuriko kertoi. "Minä katson sinun perääsi. Voit polskia matalassa vedessä", sanoin ja vaihdoin uimapuvun. Nuriko meni katsomaan veden syvyyttä ja alkoi räiskimään vettä päälleni. Meillä oli vesisota, jonka Nuriko voitti.
Olimme taas melkein hoitolalla, kun Nuriko haukotteli ja venytteli. "Pitkä ja uuvuttava päivä vai?" oletin. "No ehkä pikkuisen", Nuriko huokasi. Vein Nurikon huoneeseensa ja hyvästelin tämän ja lähdin pois hoitolalta.
~Loppu~ |
Vastaus:
Parempi saat 20€ |
|
| Nimi: Kassu |
22.03.2010 14:34 |
Saanko käyttää sinua vastedeskin tarinoissani, Mantsu?
-------------------------------------------------
Pyöräilin tyytyväisenä kohti hoitolaa. Menin sisälle ja tempaisin yhden huoneenoven auki.
- Hei Lilja! huudahdin tullessani johonkin huoneeseen.
- Öh, en ole kukaan Lilja, sisällä oleva kao sanoi ihmeissään.
- Öö, sori... vastasin nolona ja häivyin äkkiä huoneesta.
- Kaoilla ja hoitajilla on OMA huone! muistin ja kiiruhdin huoneeseen. Mikael katsoi telkkaa ja Lilja köllötteli kerrossängyssä.
- Huomenta! huikkasin.
- Ai, moi! Lilja mutisi.
- Mikä hätänä? kysyin.
- Et ole keksinyt tekemistä meille täksi päiväksi! huudahti Mikael.
- Justhan me oltiin eilen leikkimässä, vastasin.
- Hyvää syntymäpäivää! sanoi Mikael ja hymyili.
- Tänään on ne synttärijuhlat, sanoin. Kaot nyökkäsivät.
- Oletteko jo syöneet aamupalaa? kysyin.
- Jep, Lilja vastasi ja Mikaelkin nyökkäsi.
-Joo... mutisi Vilu unissaan ovelta.
- Mitä haluaisitte tehdä? kysyin.
- Kaupunkiin? ehdotti Mikael.
- Kaupat tuskin ovat auki, vastasin.
- No, ovatko ne? Lilja kysyi innoissaan. Kohautin hartioitani.
- Voin katsoa tietokoneelta, vastasin ja lähdimme kohti Vilun huonetta.
- Voisimmeko lainata tietokonettasi, kysyin Vilulta.
- Juu, mutta älkää naputelko koko päivää! Vilu sanoi ja hymyili. Menimme käynnistämään koneen. Sitten menimme nettiin ja etsin kaupungin omille sivuille.
- "Maanantaina 22.3.2010, kaikki kaupat on suljettu. Ravintolat, lelukauppa ja kahvilat saavat olla auki. Pahoittelemme häiriötä." luin.
- No höh, Lilja sanoi.
- No pöh, Mikael toisti. Klikkasin vahingossa "muumit" laatikkoa. Pitkä lista Vilun lempisivua tuli näkyviin. Mutta ensimmäisenä luki "Kaohoitola Ichigo".
- Katsotaanko? kysyin kaoilta. Kaot innostuivat ja painoin hoitolaa. Siinä olivat kaohoitolan upeat, pinkit sivut. Katselimme niitä hetken.
- Kassu, mennäänkö lelukauppaan? Vilu kysyi ja haukotteli.
- Voimme mennä, vastasin. Suljin tietokoneen ja kiitimme Vilua lainasta. Sitten menimme pukemaan. Ulkona oli jotain 5 astetta lämpöä, joten puimme paidat, pipot ja kengät. Laitoin itselleni silti kaulahuivin. Leikimme hetken leikkipuistossa. Annoin kaoille vauhtia keinuissa. Kiipesin keinuihin itsekin.
- Missäs Yanda ja Mantsu ovat? Vilu kysyi huolestuneena.
- Kai jossain, en osaa sanoa. Tiedätkö sinä, Mikael? kysyin.
- En, Mikael vastasi.
- Voi ei! Vilu parkaisi ja kipitti sisään.
- Mikä Vilulle tuli? Lilja kysyi.
- En tiedä, vastasin ja lähdimme Vilun perään. Löysimme Vilun huoneestaan. Hän oli mennyt taas kaohoitolan sivuille. Vilu selasi tippa silmässä Mantsun kaappia.
- Kuules höpsöliini. Ei Mantsua nyt erotattu ole, hän on kai lomalla. selitin.
- Mitä? Vilu kysyi.
- Totta se on, tuumasin.
- Ai, Vilu sanoi ja sulki tietokoneen. -Minulla on teille yllätys. En näytä sitä vielä mutta kohta näytän, kerroin. - Onko teillä nälkä? kysyin vielä kaoilta. Ne nyökkäsivät.
- Tulkaa, mennään keittiöön, sanoin.
- Entäs se ylläri? Mikael kysyi.
- Sitten kun ollaan syöty, vastasin. Menimme keitttiöön ja suljimme oven kunnolla, ettei "yllätys" pääsisi karkuun. Keittössä Mikael, Vilu ja Lilja odottivat minua.
- Kassu, Vilu sanoi.
- No mitä, kysyin. Vilu kuiskasi jotain korvaani.
- Selvä, avataan se sitten. Lilja, kävisitkö hakemassa sen ison vaaleanpunaisen paketin olohuoneesta? kysyin.
- Juu, Lilja vastasi ja lähti olohuoneeseen. Minä ja Vilu ja Mikael otimme korin hoitsujeni hyllyltä ja työnsimme sinne muutaman lelun. Menimme ulos odottamaan. Liljalla oli kestänyt pitkään, mutta lopulta kao tuli ja sanoi:
- En löytänyt sitä. Menin käymään olohuoneessa. Löysin paketin sängyn alta. Otin sen pois sieltä ja laitoin sen olalleni. Täytin vielä juomapullon ja ruokakupin, ja menin sitten takaisin kaojeni luokse. Lähdimme kävelemään puumajalle. Perillä otin paketin narut auki ja asetin sen sisällön puumajan pöydälle. Otin piknik-korista kaikki herkut peitolle.
- Vau! Mikael huudahti.
- Meloonia, voileipiä, omenoita, vihanneksia, dippiä, limsaa, sipsejä! Lilja luetteli.
- Ei, tarkoitin tuota koiranpentua! Mikael kiljaisi ja halasi koiraa. Aloimme syömään. Kaot kiipesivät välillä alas leikkimään. Menin poimimaan kukkia.
- Hei, tulkaa katsomaan! huudahdin. Kaot säntäsivät ihmettelemään uutta koiraamme. Se makasi kerällä mustikanvarpujen seassa.
- Voinko ottaa sen syliin? Lilja kysyi.
- Älä ota, annetaan sen makoilla hetki auringossa, vastasin.
- Kassu! Mikael huudahti. Kao löysi saippuakuplat korin pohjalta. Aloin puhaltamaan niitä ja kaot yrittivät rikkoa ne.
- Kassu, puhalla? Vilu ihmetteli lopetettuani puhaltamisen.
- Nestettä ei ole enää paljon, säästetään se, ehdotin. Jatkoimme vielä hetken herkuttelua ja palasimme sitten hoitoalle. Kaot menivät päiväunille. Itse luin hiukan mangaa ja soitin yhdelle hyvälle kaverilleni. Pölpöttelimme varmaan puoli tuntia. Taisin itsekin nukahtaa. Hätkähdin, kun Mikael istui päälleni.
- Mikä hätänä? kysyin.
- Synttärijuhla, Mikael sanoi.
- Ai niin, ne alkavat ihan muutaman minuutin päästä! muistin. Liljakin oli jo herännyt. Lähdimme pieneen juhlasaliin. Siellä oli pöytä täynnä herkkuja. Katossa roikkui ilmapalloja ja serpenttiiniä. Matilda seisoi ovella pienen pöydän vieressä.
- Ottakaa toki juhlavaatteet! hän sanoi. Matilda näytti hattuja, pantoja ja muita asusteita.
- Voi, tämä on upeaa.. Kiitos tosi paljon, mutta ei olisi tarvinnut! Minähän vain VIHJAISIN että minulla on synttärit! huokaisin onnellisena ja halasin kiitollisena Matildaa. Pöydällä oli myös hiusväriä, ja ruiskutin hiuksiini muutamaa punaista ja vihreää raitaa. Panin pannan mistä roikkui serpenttiiniä päähäni. Vilu puki jättimäisen hatun ja Lilja pani päähänsä peruukin. Mikael pisti leikkisiivet. Sitten kaot säntäsivät syömään. Hetken herkuteltuamme jotkut kaojensa kanssa alkoivat pantomiimiä, ja menimme mukaan. Yhtäkkiä Vilua ei näkynyt missään. Lähdin etsimään sitä. Mikael ja Lilja jäivät vielä leikkimään.
- Viiluuuu Vilu, missä olet! huhuilin. Ei vastausta. Katsoin kaojeni huoneesta, keittiöstä, leikkipuistosta, hoitolan pihalta, aulasta, ja uimahallista, mutta Vilua ei näkynyt. Vilun huoneesta alkoi kuulumaan ääniä. Ajattelin, että Vilu olisi siellä, ja päätin mennä katsomaan. Vilu istui tietokoneella katsomassa hoitolan sivuja.
- Vilu, tule! huikkasin.
- Ei.. siellä on pelottavaa, Vilu sanoi.
- Mikä siellä on pelottavaa? kysyin.
- Paljon kaoja, ääniä, Vilu sanoi.
- Lilja ja Mikael on vielä siellä, vastasin.
- Hae ne pois sieltä, Vilu sanoi.
- Mitä jos sinä menisit kylpyyn ja minä menen hakemaan Liljan ja Mikaelin, vastasin. Vilu nyökkäsi. Menimme kylpyhuoneeseen. Toin Kao-kylpysetin ja Vilu pulahti kylpyyn. Lähdin etsimään Liljaa ja Mikaelia. Ne olivat katsomassa taikuriesitystä.
- Tulkaa! sanoin.
- Miksi, kellohan on vasta viisi, Mikael vastasi.
- Tulkaa silti, niin selitän. Mikael ja Lilja lähtivät mukaani ja menimme kylpyhuoneeseen. Mikael ja Liljakin hyppäsi kylpyammeeseen.
- No? Lilja kysyi.
-Vilua alkoi pelottamaan juhlissa, kun oli niin paljon väkeä ja kova meteli, selitin. Vilu nyökkäsi.
- Menemmekö vielä juhliin? Mikael kysyi hiukan surullisena.
- Ehkä, vastasin ja vinkkasin silmää Mikaelille. Kaot kuivattivat itsensa ja laitoin Vilulle iltapuuron. Sitten kao kömpi kerrossängyn alasänkyyn. Luin Vilulle Muumilehteä, ja pian kao jo nukahtikin.
- Entäs me? Lilja ja Mikael kysyivät yhtä aikaa.
- Shh, kuiskasin ja hipsimme huoneesta.
- Voimme mennä vielä pieneksi hetkeksi, sanoin. Kello oli jo kuusi. Juhlimme hetken. Lilja leikki sokkoa muiden kaojen kanssa, herkuttelimme ja katsoimme esityksiä. Mikael hyppäsi syliini katsomaan. Yhtäkkiä sylistäni alkoi kuulumaan kuorsausta. Kannoin Mikaelin huoneeseemme, omaan sänkyyn. Liljakin nukkui jo pomppulinnassa. Peittelin kaikki kaoni ja hain patjan itselleni huoneeseen.
- Hyvää yötä! kuiskasin ja sammutin valot.
Loppu ^^ |
Vastaus:
Kiva tarina saat 20# ja 10€ Clubilaisuudesta! |
|
| Nimi: Ne |
21.03.2010 16:37 |
Jatkoo mun tarinalle, ku oli lyhyt, koska olin kamulla niin en voinu tehä hirveen pitkää
_______________________________________________________________
Nuriko meni makaamaan sängylle ja minä istuin hänen vierelleen. Nuriko katsoi minua huolestuneena. "Mikä hätänä?" kysyin. Nuriko oli hetken hiljaa ja avasi sitten suunsa siihen malliin, että olisi aikonut sanoa jotain, mutta ei. "No, kun..." Nuriko aloitti. "Mitä jos näen painajaista tai jos en saa unta?" Nuriko jatkoi. "Laita vain silmät kiinni ja älä ajattele tuollaisia asioita. Olen kyllä tässä koko ajan niin sinulla ei ole mitään hätää", sanoin. Nuriko epäili hetken, mutta sulki sitten silmänsä hitaasti epäröiden. Kesti vain hetki, kun hän jo nukkui. Istuin hänen vierellään.
Kun Nuriko heräsi hän oli taas pirteä. Hänen silmänsä loistivat ja hän oli iloinen. "Sinä pysyit vierelläni koko ajan niin kuin lupasit! Oletpas luotettava!" Nuriko hihkaisi. "Lupaukset pitää pitää, Nuriko", sanoin ja hymyilin. "Niin. Kiitos Ne. Olit oikeassa kannatti vain sulkea silmänsä eikä ajatella mitään painajaisia tai mitään", Nuriko sanoi. Nyökkäsin hänelle. "Arvaahan mitä unta näin? No´luovutan et arvaa. Näin sellaista unta, että minulla oli kaveri täällä ja me kolme vietimme aikaa yhdessä se oli tosi hauskaa!" Nuriko intoili. Nuriko loisti iloa ja tajusin mitä hän ajoi takaa. Hymyilin hänelle ja sanoin:"Vai haluaa pikku-Nuriko seuraa. Eiköhän se järjesty. Sinun pitää vain olla kärsivällinen", sanoin. Nuriko alkoi hyppiä iloisena sängyllään. Minä vain katsoin perästä hänen iloitsemistaan ja en voinut muuta kuin nauraa. Kun Nuriko vihdoin lopetti ja tuli halaamaan minua katsoin häntä viekkaasti. "Mitä sinulla on mielessä?" Nuriko kysyi epäluuloisena. En vastannut mitään ja aloin kutittaa Nurikoa. Hän nauroi. "Lopeta. Ole kiltti!" Nuriko hihitti. Lopetin ja nauroimme yhdessä.
Kävimme vielä kävelyllä, kunnes oli pimeää. Nurikoa ei väsyttänyt. "Lepääthän kuitenkin sängyssäsi silmät kiinni ja koitat saada unta, kun väsyttää?" kysyin. "En! En halua nukkumaan!" Nuriko kiukutteli. "Sinun täytyy. Huomenna on taas pitkä päivä ja et voi vain haukotella, kun teemme kaikkea kivaa", sanoin rauhallisesti. "Kyllä minä jaksan!" Nuriko valitti. "No jos lupaat levätä nyt ja nukkua, kun tulee väsy, voin ostaa sinulle jotain kivaa. Saat itse valita" sanoin. "Ihan mitä vaan?" Nuriko ihmetteli. Nyökkäsin. "Ihan mitä vaan", jatkoin. "No okeih", Nuriko marisi ja meni sänkyyn. Niin minäkin tein. Ilman mitään marisemista tietty.
________________________________________________________
Siin |
Vastaus:
Paremp isaat 10€ |
|
| Nimi: Helmi |
21.03.2010 16:02 |
- No käydäänkö vielä yhdessä vapaa-ajan paikassa? ehdotin Lilylle. Nyt myös toinen kaoni, Sirle oli mukana.
- Piparkakkumaahan, Lily sanoi. Tietenkin! Minäkin ajattelin juuri sitä, sillä olemme käyneet melkein kaikissa muissa paikoissa noista vapaa-ajan jutuista. Sirlekin näytti innostuneelta asiasta. Joten silloin me ryhdyimme tuumasta toimeen ja lähdimme. Piparkakkumaa oli aivan valtava! Siellä oli sokerista tehty mäki! Sirle ja Lily juoksivat heti nuolemaan sitä. Sitten ne sylkivät sokerit pois suustaan. Ei se taida ilman mitään herkkua maistua! Me juoksimme syömään piparkakkutaloa. Oi nam, me mumisimme ja söimme. Joistakin kohdista se oli paistettua piparia, jostakin vain taikinaa. Mutta taikina maistui yhtä hyvälle. Sitten maistoimme suklaavuoresta palasen.
- Hyvää, sanoi Lily.
- Todella hyvää, sanoi Sirle. Sitten me maistoimme hattarapuuta. Sirle maistoi vihreää hattarapuuta.
- Minttua, Sirle sanoi. Minä pidän mintusta, joten otin siitä heti hattaraa. Ei se kyllä ollut minttua, vaan päärynää.
- Sirle, tämä on päärynää, ei minttua, minä sanoin. Sirle punastui.
- Anteeksi, sekoitin maut, se pahoitteli.
- Ei haittaa, minä sanoin ja taputin sitä hellästi päähän. Lily nuoleskeli jo jättimäistä hedelmäkarkkitikkaria.
- Minullekin! Sirle huusi ja juoksi myös nuolemaan. Siitä riitti molemmille, joten Lily jakoi sen Sirlen kanssa. Minä hymylin, ja söin itsekin yhden jättimäisen tikkarin.
Sitten me kiipesimme jättimäiselle suklaavuorelle josta olimme syöneet hieman.
- Tämähän on kuin Himalajalla! Lily nauroi.
- Niin on, minä sanoin. Me kiipesimme huipulle, ja laskimme sieltä alas. Koska laskimme vierekkäin, suklaa räiskyi kaikkien naamalle. Sitten nauroimme.
- Suklaahirviöt ovat hyökänneet, Sirle naurahti.
- Niin, minä sanoin. Sitten me pelottelimme toisiamme. Oikeastaan se oli tosi hauskaa!
Emme meinanneet malttaa lähteä. Söimme vielä toisen puolen piparkakkutalosta, jota olimme jo aloittaneet. Söimme siis koko talon.
- Täällä saa ainakin ihan tarpeeksi herkkuja, sanoi Lily. Olin aivan samaa mieltä. Niin oli varmasti Sirlekin. Lopulta maltoimme lähteä, vaikkakin jokaisella oli mukana palanen piparkakkutaloa. Söimme ne kotimatkalla. Inhoten katsoivat Sirle ja Lily sokerimäkeä paluumatkalle. Minä naurahdin.
- Ei teidän sitä tarvitse syödä, sanoin sitten niille.
- Hyi, ne sanoivat yhteen ääneen. Nostin ne syliini, ja sitten me nauroimme tälle päivälle. |
Vastaus:
Kiva saat 10 € |
|
| Nimi: Ne |
21.03.2010 15:42 |
| Tänään Nuriko ja minä vietimme aikaa katsellessamme kaupunkia ja kävimme myös kaupoissa. Nuriko halusi lehmäpallon. Katsoin häntä ja sanoin: "No okei voinhan sen ostaa jos nyt varmasti haluat." Nurikon silmät säteilivät ja hän hymyili. "Tietenkin haluan! Kiitos olet paras!" Nuriko sanoi ja hyppi iloissaan. Minusta oli ihanaa katsella Nurikoa. Nuriko katseli kaikkia tavaroita ja sitten päätimme mennä kotiin. Tullessamme kotiin Nuriko oli hyvin väsynyt. "Nyt taitaa olla päiväunien aika", sanoin ja katsoin haukottelevaa Nurikoa. "No..." Nuriko huokasi ja meni mukisematta nukkumaan. |
Vastaus:
Aika lyhyt saat 5€ |
|
| Nimi: Mantsu |
21.03.2010 12:37 |
Tänään päätimme mennä Yandan kanssa puistoon. Siellä olisi kuulemma uusi kaomme, Noora.
-Yanda, mennään puistoon tervehtimään Nooraa, sanoin ja lähdimme kävelemään kohti puistoa.
-Okei! Yanda sanoi ja lähti perääni.
Aurinko paistoi, ja lumet sulivat. Pian tulisi kevät.
-Hei! Tuolla hän on! Yanda huusi ja lähti juoksemaan liukumäelle.
Minä kävelin hänen perässään puistolle, kun sitten näin taas sen saman hoitajan, nyt taas kaonsa kanssa. Ihmettelin, kuka hän oli.
Kuului huuto.
-Moi Mantsu! Noora sanoi ja hymyili.
-No hei, Noora, sanoin kaolle.
-Mitäs tehtäisiin? Noora kysyi ja kävi hakemassa Yandan paikalle.
Noora oli 1 vuoden vanhempi kuin Yanda, mutta tuntui kuitenkin vanhemmalta.
-Mentäisiinkö Piparkakkumaahan? Yanda ehdotti.
-No mennään vaan, Noora sanoi ja otti Yandaa kädestä kiinni.
Kävelimme yhdessä Piparkakkumaahan, joka sijaitsi metsän tuollapuolen.
Metsän ohi kävellessä, näimme kaneja ja ketun.
-Mikä tuo on? Yanda kysyi.
-Se on kettu, vastasin.
-Hei! Tuolla on ihania kanin poikasia! Noora hihkaisi ja osoitti pusikkoon.
-Onneksi kettu ei syö niitä, Yanda sanoo.
-Niin, täällä ketut ovat kasvissyöjiä, Noora sanoi.
-Tarkoitat kai kasvinsyöjiä? kysyin.
Piparkakkumaa näkyi jo. Se oli ihanan näköinen! Piparkakkuja joka puolella, suklaavuorista lähti sateenkaaria!
Yanda juoksi heti maistelemaan Piparkakkutaloa.
-Noora! Maista sinäkin! Yanda sanoi.
-En, mutta voin ottaa tikkarikukan, Noora vastasi ja poimi kaksi tikkaria maasta.
-Tässä, Noora sanoi ja ojensi minulle toisen.
Kiitin ja rupesin imeskelemään tikkaria. Se maistui välillä mansikalle, omenalle, banaanille ja appelsiinille.
-Nämä ovat tosi hyviä! Yanda huusi ja toi mukanaan palasen piparkakkutaloa.
-Yanda! Revitkö sinä palan piparkakkutalosta? Noora kauhistui ja nappasi palan Yandalta. Sitten hän koitti saada sitä paikoilleen.
-Yanda? Miksi sinä söit tuon talon? Noora sanoi surullisena.
-No-nokun n-niitä sai s-syödä.. Yanda sanoi varovasti.
-Ei se mitään, sanoin Yandalle ja maistelin yhtä piparkakkutaloa. Ne olivat todella imeliä! Yandalle maistuu kaikki, karkit ja ruuat.
-Mutta! Sitten ei ole enää Piparkakkutaloa! Yanda! Sitä minä, nyt on yksi vähemmän, Yanda, yksi vähemmän! Noora sanoi ja voivotteli.
-Anteeksi, Noora, Yanda sanoi ja meni halaamaan Noora.
-Mutta kyllä niitä lisää tulee, katso, tuonnekkin kasvaa uusi talo, Yanda hihkaisi ja meni katsomaan.
-ÄLÄ! Noora huusi.
-Älä vain syö sitä! Noora huusi ja veti Yandan pois.
-E-en minä aikonutkaan, Yanda sanoi.
-Voi ei! Se tarvitsee suklaata! Mantsu! Missä olet? Noora huusi.
-Täällähän minä, sanoin Nooralle.
Noora katsoi minua ja hymyili.
-Noniin, Yanda, hae tuolta Mantsun kanssa tuolta suklaavuoresta suklaata Mantsun kanssa, Noora sanoi.
Minua rupesi naurattamaan.
Lähdimme hakemaan suklaata suklaavuorelta.
Sinne ei ollut kovinkaan pitkä matka.
-Minusta Noora pomottaa, Yanda sanoi.
Näytin ihan kysymysmerkiltä.
-En minä aikonut syödä sitä suklaataloa, joka kasvoi. En aikonut! Miksei Noora usko, etten aikonut? Kun minä en aio, silloin en aio, ja se oli vahinko, en aikonut syödä koko taloa, Noora on vihainen! Miksi hän luuli niin, että aioin syödä? Eikö Noora luota minuun? Yanda sanoi.
-Älä siitä välitä. Olet nuorempi, Noora vanhempi. Noora on tyttö, sinä poika. Pojat tekevät aina tyttöjen mielestä kaiken väärin, muttei tietystikään minun mielestä, ja poikien mielestä tytöt tekevät kaiken väärin, ainakin pienten mielestä. sanoin Yandalle.
-Mutta miksi meidän piti mennä hakemaan suklaata? Yanda sanoi.
-Eikö se olekaan kivaa? Etkö halunnutkaan nähdä suklaavuoria? kysyin.
-Joo! Halusinhan minä! Yanda sanoi. Tulimme suklaavuoren juureen. Keräsimme suklaata yhdessä. Sitten juoksimme mäkeä alas Nooran luo.
-Tässä! sanoin ja ojensin suklaat Nooralle.
-Kiitos, Mantsu, Noora sanoi.
Sitten Noora kasteli taloa suklaalla.
Pian lähdimme kohti hoitolaa. Hoitolalla sanoin kaoille, että odottavat hetken ulkona.
Juoksin hoitolan sisään ja tulin sieltä kauppakassin kanssa.
-Nyt mennään kauppaan! sanoin. Kävelimme katua pitkin Kauppaan.
-Ostamme täältä..hm..ainakin kaksi sämpylää ja vesipullon, sitten ostamme nuudeleita ja kastiketta.. mutisin ja lähdin etsimään ruokia kaupasta. Noora ja Yanda olivat menneet leluosastolle.
-Tuossa on keinuhevonen! Noora sanoi ja ihasteli lelua.
-Pyydetäänkö Mantsua ostamaan se? Yanda ehdotti. Noora nyökkäsi. Sitten he ottivat lelun hyllyltä ja kantoivat sitä yhdessä Mantsun luo.
-Mantsu, voitko ostaa tämän lelun? Noora kysyi.
-Tietysti! sanoin ja otin sen kärriin.
Sitten menimme kassalle ja maksoimme kamat. Laitoin lelun ja ruuat kassiin ja sitten menimme taas hoitolalle.
-Minulla on teille kohta yllätys! Tässä on teidän lelunne, sanoin ja ojensin sen Yandalle. Laitoin ruuat jääkaappiin. Sitten lähdin eläinkauppaan Yandan ja Nooran kanssa.
-Mikä yllätys? Noora kysyi.
-Yllätys, jonka kohta näette! sanoin.
Kun menimme eläinkauppaan sisään, oli meitä vastassa suloinen koira.
-Ostitko meille koiran? Yanda kysyi ja hehkui ilosta.
-Kyllä, sinä kun niin kovasti vakuutit, sanoin. Noora meni silittämään koiraa.
-Se on ihana! Mikä sen nimi on? Onko se tyttö? Noora kyseli.
-Se on Pipsa! Yanda sanoi ja halaili koiraa.
-Niin, Pipsahan se on, sanoin.
-Suloinen! Noora sanoi.
-Minä haluan lenkittää sitä ensimmäisenä! Yanda sanoi.
-Eipäs kun minä! Noora huusi.
-Ei! MINÄ! Yanda väitti.
-MINÄPÄS! Noora huusi.
-Hiljaa! Me lenkitämme sitä yhdessä, sanoin ja kaikki olivat tyytyväisiä, jopa Pipsa.
Laitoin sille hihnan kiinni kaulapantaan, ja otin taskusta salaa ostamani koirankeksit.
-Pipsa, istu! sanoin. Pipsa istui, ja annoin sille keksin.
Sitten annoin Nooralle ja Yandalle herkutkin.
-Pipsa, anna tassu! Noora sanoi, ja Pipsa ojensi tassuaan. Noora antoi sille herkun.
-Pipsa! Laula! Yanda sanoi. Pipsa rupesi ulvomaan ja haukkumaan. Yanda antoi sille herkun.
Nauroimme kaikki Pipsalle ja Yandalle.
Sitten lähdimme yhdessä Pipsan kanssa hoitolalle.
Päästimme Pipsan vapaaksi huoneeseemme, ja kaot rupesivat leikkimään sen kanssa. Minä lämmitin meille ruuan ja tarjoilin sen.
-Syömään! Huusin ja Yanda juoksi heti syömään.
-Namia!
-Hyvää! Noora sanoi.
-Kiitos, sanoin ja voitelin sämpylän itselleni.
Annoin Pipsallekin ruuaksi sämpylän, kun ei ollut muutakaan.
|
Vastaus:
Tosi hyvä saat tästä 40€ ja kun olet Clubissa saat vielä 7€ eli 47€ |
|
| Nimi: Helmi |
21.03.2010 10:21 |
- Lily, meillä on nyt vapaa-aikaa, minä sanoin Lilylle.
- Niin niin, minä haluan mennä sinne kävelykadulle, Lily sanoi minulle.
- Hyvä idea, minä sanoin. Me lähdimme. Kävelimme Lilyn kanssa metsää pitkin, kävelykadulle. Se oli ihanan näköinen paikka. Katsoimme kuinka ilotullitteet lensivät taivaalle. Ne olivat ihania. Käveleskelimme kadulla. Emme saaneet silmiämme irti ilotulitteista. Ne olivat kauniita.
- En olekaan ennen nähnyt tuollaisia, sanoi Lily.
- Minä olen, sanoin lumoutuneena. Lilykin katsoi kiinnostuneena taivaalle. Kävelimme pian kadun päähän, ja sitten toiseen. Ja ihan koko ajan katselimme ilotulitteita. Lopulta ne alkoivat kyllästyttää, joten lähdimme pois. Mutta olivat ne siltikin ihania. Mietimme Lilyn kanssa, mihin menisimme. Kävelimme kuitenkin metsän läpi. Yhtäkkiä Lily näki maassa kovakuoriaisen.
- Iik, hirviö! Lily huusi. Minä katsoin pientä kovakuoriaista.
- Ei se ole hirviö, se on pieni kovakuoriainen. Se on vaaraton, minä rauhoittelin. Lily katsoi kovakuoriaista hieman inhoten, mutta sitten sen kasvoille levisi hymy. Se alkoi nauraa.
- Hassu nimi, ja niin pelottava, Lily sanoi. Miten niin pelottava? Ei se minusta ollut pelottava. Sitten me kävelimme pois metsästä, ja menimme hetkeksi puistoon keinumaan.
- Keinutaan kilpaa, Lily ehdotti minulle.
- Hyvä on, minä vastasin, ja aloimme ottaa kovaa vauhtia. Lily sai tosi kovat vauhdit. Se varmaan voitti, emme saaneet selvää, joten julistimme tasapelin. Meillä molemmilla oli kova vauhti. Mutta ajattelin silti, että Lily voitti.
- Olisin minä voittanut oikeasti, Lily sanoi.
- No niin niin, minä sanoin. Silloin Lily hymyili.
- Oletko sitä mieltä? se kysyi.
- Olen, sanoin ja otin sen syliini. Sitten me halasimme toisiamme, ja istuimme puiston penkille juttelemaan hauskoista asioista. |
Vastaus:
Saat 10 € |
|
| Nimi: Helmi |
20.03.2010 18:50 |
- Tylsää, Lily sanoi minulle.
- Vai että tylsää. Juurihan me tulimme viidakkomajalta, minä sanoin sille takaisin. Sillä oli jo nyt tylsää! Mutta aloin silti miettiä, mihin veisin sen.
- Mennään sinne... Mikä se oli? Lily alkoi miettiä.
- Vesipuisto? minä kysyin.
- Ei kun se vesimelonipuisto, Lily sanoi minulle. Vai että vesimelonipuisto! Selvä on, minä otin Lilyä kädestä, ja me lähdimme. Me menimme vesimelonipuistoon. Siellä Lily juoksi heti uimaan, ja pyysi minuakin mukaan. Minä puin uimapuvun, ja hyppäsin veteen. Vettä pärskyi Lilyn päälle.
- Kivaa. Märkää, Lily sanoi minulle ja ui syvemmälle. Minä uin perässä. Sitten Lily sukelsi. Minä suljin silmäni, ja sukelsin perään. Veden alla avasin silmäni. Näin kuinka Lily ui pohjaa päin. Sitten se löysi kallionkolon, ja ui sinne. Kun menimme sinne, siellä pystyi hengittämään. Siellä ei ollut edes vettä.
- Vau, tämähän on mahtava paikka, minä sanoin Lilylle ja taputin sitä hellästi päähän. Lily näytti ylpeältä. Sitten me tutkiskelimme luolaa. Se oli pieni mutta valoisa.
- Mistä tänne tulee kaikki valo? Lily ihmetteli. Oli pakko myöntää, että en tiedä! Siellä oli tosiaankin valoisaa. Tutkimme luolan kattoa. Siinä oli vain pieni reikä, mutta silti siitä tulvi suuresti valoa.
- Kai se tuolta tulee, sanoin ja osoitin reikää. Silloin Lilykin kääntyi katsomaan reikää. Sitten se vain mumisi jotain ja hyppäsi veteen. Minä perässään. Me uimme takaisin pinnalle, ja sitten rantaan. Me menimme poimimaan vesimeloneja. Kun olimme molemmat saaneet irti yhden, kiipesimme mökkiin ja aloimme syödä melonimme. Minulla oli aika paljon siemeniä, mutta Lilyllä ei. Kun olimme syöneet, otimme nurmella aurinkoa. Juttelimme myös siitä luolasta.
- Se oli hieno. Mitenhän se on syntynyt? Lily mietti. Minä vastasin, että en tiedä. Sitten me katselimme pilviä, ja otimme vielä molemmat vesimelonin. Lopuksi päätimme vielä käydä uimassa.
- Mennään sille luolaan, Lily sanoi minulle.
- Hyvä on, minä sanoin. Me juoksimme veteen, sukelsimme ja uimme vielä luolalle. Emme viipyneet siellä kauan, sillä meitä väsytti ja oli kiire kotiin nukkumaan ja syömään lämmintä ruokaa. |
Vastaus:
Saat 12 € |
|
| Nimi: Helmi |
20.03.2010 14:13 |
- No Lily, koska meillä on nyt vapaa-aikaa, niin mennäänkö johonkin vapaa-ajan viettopaikkaan? kysyin Lilyltä.
- Joo, se vastasi minulle innolla. Me aloimme miettiä, minne menemme.
- Mennäänkö vesipuistoon? Lily ehdotti.
- Minä haluaisin mennä viidakkomajalle, sanoin Lilylle. Lily näytti innostuvan siitä.
- Hyvä on, se sanoi minulle. Me pakkasimme reppua. Kiikarit, saappaat, hyvät kulkuvaatteet, eväät... Kyllä kaikki pitäisi olla mukana, vaikka minusta tuntuikin että jotain puuttuu. En saanut mieleeni mitä, joten lähdimme.
Saavuimme viidakkomajalle, ja kiipesimme majaan. Otimme heti aluksi voileipiä ja annoin Lilylle toisen.
- Syö että jaksat, sanoin sille. Lily otti leivän innolla vastaan ja sitten hotki sen. Sitten Lily röyhtäisi.
- Hassu kao, sanoin sille ja naurahdin. Lily katsoi minua. Sitten se katsoi alas meneviä portaita. Se käveli portaille, ja laskeutui ne alas.
- Lily muista varoa... minä aloitin kun jo kuului: IIK!
- ... käärmeitä, minä sanoin. Lily oli nähnyt käärmeen, ja pelästynyt itse niin, että käärmekin oli pelästynyt. Nyt se ahdisteli Lilyä, ja Liliy sätki ja parkui.
- Lily, pysy rauhallisena, minä yritin, mutta Lily juoksi nyt pakoon käärmettä. Käärme oli perässä. Lily juoksi puumajan portaille ja kiipesi ylös suoraan syliini. Se raukka tärisi pelosta.
- Et olisi säikyttänyt sitä, minä sanoin sille.
- Se.... säikäytti... minut, Lily sai sanottua peloissaan. Käärme sihinsi vieläkin alhaalla vihoissaan. Minä näin vieressä palmun. Pidin Lilyä sylissäni, ja kiipesin puumajasta palmuun. Palmu tuoksui hyvälle.
- Ihanaa, Lily sanoi minulle. Minä hymyilin. Kiipesin palmua pitkin alas. Käärme oli jo lähtenyt. Minä laskin Lilyn maahan.
- Älä pelkää, olen tässä, sanoin sille. Lily ei aluksi suostunut liikkumaan minnekään. Sitten se rohkeni jo kävellä, ja lopulta retkeilimme viidakossa kuin Lily ei olisikaan nähnyt käärmettä. Silloin minä vasta muistin, että voileivän syönti jäi kesken. Ja kaiken lisäksi jätin eväät viidakkomajaan!
- Lily, mennään äkkiä majaan. Eväämme ovat siellä, minä sanoin. Otin Lilyä kädestä kiinni ja me juoksimme viidakkomajalle. Tätä arvelinkin. Apinat olivat jo siellä syömässä! Ne näyttivät tosi iloisilta.
- Ne ovat meidän eväämme, minä sanoin niille kun olimme kiivenneet ylös. Lily katsoi apinoita, ja apinat katsoivat sitä. Sitten apinat alkoivat nauraa.
- Ne nauravat minulle, miksi? Lily kysyi minulta.
- En tiedä, sanoin Lilylle. Sitten lähestyin apinoita, ja sieppasin eväät niiltä. Voileipäni ovat ihan apinoiden syljessä! Ei niitä voi syödä! Minä heitin leivän pois.
- Ei niitä voinut syödä, minä sanoin.
- Harmi, Lily sanoi minulle. - On nälkä, se jatkoi. Minä näin maassa meheviä mustikoita. Poimin niitä ja annoin Lilylle marjat. Lily otti ne mielellään.
- Kiitos, se sanoi.
- Ole hyvä, minä sanoin. Sitten me seikkailimme viidakossa, ja kun Lily näki saman käärmeen toisen kerran, se ei enää pelännyt käärmettä, vaan päinvastoin. Se tykkäsi käärmeestä, vaikkei käärme suuremmin Lilystä pitänytkään. Olimme viidakkomajalla melkein koko päivän. Kotimatkalla Lily sanoi minulle:
- Oli tosi kivaa, vaikka minä pelkäsinkin aluksi sitä käärmettä. Ja sitten kun tykkäsin siitä, niin se ei minusta.
Sitten me nauroimme toisillemme, että ehkä sillä ei ollut tarpeeksi huumoria.
- No ei sillä ollutkaan, Lily sanoi minulle.
- Mutta sinulla on, minä sanoin, nostin Lilyn syliini ja halasin sitä. Lily nauroi. Niin minäkin. Meillä olikin ollut niin kiva päivä, että uni maittoi molemmille. Oikein pitkät päiväunet. Toivottavasti näemme päiväunilla mukavia unia tästä päivästä.
- Ja tulevista päivistä, Lily lisäsi ennen kuin nukahti.
- Niin, minä sanoin ja vaivuimme syvään uneen. |
Vastaus:
Kiva tarina, Olet tosi aktiivinen! Toivottavasti et menetä intoasi!
Saat 23€ |
|
| Nimi: Helmi |
20.03.2010 10:09 |
- Herätys! sanoin Lilylle tänään aamulla, kun se ei meinannut malttaa herätä. - Herää pikkuiseni, päivä on jo pitkällä, minä jatkoin heräätelyäni, mutta Lily nukkui. Arvasin, että se johtui siitä että se oli valvonut illalla pitkään.
- Malttaisit nyt herätä, sanoin sille ja silitin sen päätä. Silloin se avasi silmänsä hitaasti ja katsoi minua.
- Ai onko jo muka aamu? Lily kysyi minulta ihmeissään.
- Kyllä on, minä sanoin. Lily hieroi silmiään, ja nousi sängystä. Minä otin sen syliini.
- Lähdetäänkö vaikka kävelylle? kysyin siltä. Lily nyökkäsi.
- Kunhan ensin syömme jotain, se sanoi.
- Hyvä on, minä sanoin. Teimme molemmat hieman voileipiä, ja sitten söimme ne. Sitten me lähdimme kävelylle. Menimme taas puistoon, koska siellä on niin paljon mukavaa tekemistä.
- Mennäänkö liukumäkeen? kysyin Lilyltä. Sitä ei näyttänyt palelevan, koska oli niin lauha.
- Joo, mennään vaan, Lily vastasi minulle. Me juoksimme liukumäkeen. Lily halusi laskea itse. Minä annoin sen laskea. Se ei antanut minun edes mennä ottamaan vastaan.
- Kyllä kai sinä nyt vähän apua tarvitset, yritin sille, mutta se vain pudisti päätään ja sanoi: - Ei. Osaan kyllä.
Minä katsoin Lilyä. Se laski alas, pehmeälle lumelle. Olinkin aivan unohtanut kuinka pehmeää lumi on lauhalla ilmalla!
- Pois edestä, täältä tullaan, minä sanoin sille ja laskin. Onneksi Lily ehti varoa. Minä laskeuduin pehmeästi maahan. Ei Lilylläkään ole voinut sattua. Me kiipesimme uudestaan liukumäkeen.
- Haluatko laskea sylissäni? kysyin Lilyltä.
- Hyvä on, Lily vastasi minulle. Istuin liukumäen suulle, ja sitten annoin Lilyn kiivetä syliini. Sitten laskimme. Lily hyppäsi pois kyydistäni, aika kauas.
- Oliko tuo kivaa? kysyin siltä. Saattoi se ollakin, mutta en silti halunnut kokeilla.
- Joo, oli se, Lily vastasi minulle. Sitten Lily pyysi minulta, että mentäisiinkö keinumaan.
- Hyvä on, vastasin sille. Juoksimme kilpaa keinulle. Ensin olin voitolla, mutta sitten annoin Lilyn voittaa. Tai no ei oikeastaan Lily voittanut, vaan tasapeli. Mutta silloin ei kummalekaan tule paha mieli, kun tulee tasapeli. Lily kiipesi keinuun. Minä autoin sitä hieman.
- Haluatko vauhtia? kysyin siltä.
- Joo, tuuppaa vähän, Lily sanoi minulle. Sitten minä työnsin hieman Lilyä.
- Enemmän, Lily kehotti. No, minähän työnsin lujempaa. Silloin Lily nyökki ja sanoi: - Hyvä hyvä, riittää.
Sitten minä istahdin itsekin keinuun, ja aloin ottaa vauhtia. Hetken kuluttua Lilyn vauhdit loppuivat.
- Lisää vauhtia, se sanoi. Mutta sitten se katsoi kun minä otin itselleni vauhtia, ja alkoi kokeilla. Se heilutteli jalkoja edestakaisin. Sitten se sai vauhtia!
- Hyvä Lily, minä sanoin sille. Lily hymyili. Se oli oppinut! Onhan se hyvä tunne, jos oppii jotain uutta. Minusta ainakin on.
- Hypätäänkö, ja katsotaan kumpi menee pidemmälle? Lily kysyi sitten minulta.
- Joo, minä sanoin. - Otetaan ensin kunnon vauhdit, jatkoin vielä. Lily nyökkäsi. Sitten me otimme molemmat kovat vauhdit.
- N Y T nyt! Lily huusi ja hyppäsimme. Koska Lily oli kevyempi, se lensi pitemmälle.
- Jee minä voitin, se sanoi sitten iloisesti.
- Niin voitit, minä sanoin sille ja halasimme toisiamme. Olin iloinen Lilynkin puolesta. Ei aina tarvitse voittaa. Sitten me kiipesimme kiipeilytelineeseen. Niistä oli sulanut yön aikana kaikki liukkaus pois.
- Eihän tämä ole enää niin liukas, Lily sanoi minulle.
- Ei niin, minä vastasin sille, koska se oli ihan totta. Kiipeilimme telineessä, vaikkakin aika hitaasti. Eihän kukaan halua pudota! Mutta lopulta minä jotenkin satuin lipsahtamaan, ja putosin. Onneksi alla oli pehmeää lunta. Lily alkoi nauraa.
- Älä ole pelle, se sanoi minulle ja nauroi. Minäkin aloin nauraa. Olihan se ihan hassua, vaikkakin en kyllä halunnut olla mikään pelle Lilyn silmissä. Sitten Lily hyppäsi.
- Minä tulen, se huusi ennen sitä, ja hyppäsi suoraan syliini. Minä nousin, ja pidin sitä sylissäni. Lily kiipesi päälaelleni, ja sitten reppuselkään. Minä nauroin.
- Hyvä on, sanoin sille ja kuljetin sitä ympäri puistoa reppuselässä. Lily taputti välillä käsiään. Ainakun joku kulki puiston ohi, se heilutti kättään.
- Haluan alas, se sanoi eräässä vaiheessa. Laskin sen varovasti maahan, ja sitten se juoksi vielä liukumäkeen. Minä tulin perästä.
- Nopeammin nopeammin, se huusi minulle. Minä juoksin liukumäkeen, ja Lily käski minun istua. Sittne se tuli syliini.
- Laske, se sanoi minulle. Minä tönäisin käsilläni vauhtia ja laskimme. Lily pysyi sylissäni koko ajan, maahan asti. Tai no ei ihan loppuun asti. Ihan alasuulla se hyppäsi, ja lensi istualteen lumihankeen.
- Hassu kao, minä sanoin sille ja nauroin. Menin Lilyn luo, ja nostin sen. Sitten laskin sen sellaiseen paikkaan jossa ei upota.
- Joko kohta lähdetään? kysyin siltä.
- Ei ihan vielä, sanoi Lily ja juoksi vielä keinuun. Se otti vauhtia ihan itse.
- Tarvitsetko vauhtia? kysyin siltä. Se nyökkäsi ja sanoi: Kyllä vain. Minä annoin sille, vaikka tiesin että kyllä se itsekin osaa. Vaikka saattaahan se nauttia siitä että joku muu antaa. Sitten minä menin viereiseen keinuun. Lily pysäytti vauhdit ja tuli antamaan minulle vauhtia.
- Kiitos, sanoin sille.
- Ole hyvä, se sanoi minulle ja kiipesi sitten takaisin keinuun. Lily otti oikein kunnon vauhdit. Sitten me hyppäsimme lumihankeen ja kiipesimme kiipeilytelineen korkeimpaan kohtaan juttelemaan hauskoista asioista. |
Vastaus:
Hyvä Helmi tämä oli paljon parempi ja pidempi, pystyt hyvin kirjoittamaan pitkän pätkän yhdestä hetkestä puistossa tuohon mahtuisi vaikka koko päivä. Saat 20€ |
|
|
|